Arvostelussa Surface 2: Microsoftin tabletin toinen tuleminen

Näyttö

Surface 2:n näyttö on parempi kuin edeltäjässään, tämä lienee selvää. Silti odotin täyden teräväpiirron näytöltä kuuluisaa, Applen lanseeraamaa ”wow!”-efektiä, mitä se ei kuitenkaan onnistunut aikaan saamaan. Näyttö on tarkka, ja sen värintoisto on hyvä, mutta maltillinen. Nykyään parhaina pidetyissä näytöissä kuvan pitää hypätä silmille ja värien olla kirkkaita! Surfacen näytöllä värikkyydestään tunnettu käyttöjärjestelmä toistuu tyylikkäästi ja arvokkaasti, sen enempää itsestään meteliä pitämättä. Ehkä se on pidemmän päälle miellyttävää niin.



Jotkin valmistajat tarjoavat tablettikokoluokassa jo suurempiakin resoluutioita, mutta se alkaa jo lähestyä tarpeellisuuden ja hifistelyn rajaseutua. Noin kymmenen tuuman näytössä 1080p-tarkkuus on aivan riittävä, ja laitteen suorituskyky ei vielä kohtuuttomasti kärsi. Sinänsä tarkkuuden nostaminen olisi vielä jollain tapaa perusteltua, kun lähteltä katsellessa esimerkiksi isomman tekstin sahalaidan pystyy kyllä vaivattomasti erottamaan, eikä näytön PPI-arvo ole lopulta kuin 208. Siitä huolimatta tarkkuus on kuitenkin vielä paljon keskivertotyöpöytäkonetta edellä.

Mikäli Surface 2:n näytön kuvan tarjoamasta laadusta voi olla tämän päivän kriteereillä montaa mieltä, niin sen kosketusominaisuuksista on vaikea löytää moitteen sanaa. Näyttö reagoi kosketukseen erinomaisesti ja järjestelmä pysyy liikkeen perässä odotetulla tavalla. Yhtäaikaisia kosketuksia on tuettu ”vain” viisi kappaletta, mutta itse en testin aikana tarvinnut edes kolmea. Ehkä jonkinlaiset moninpelikokemukset yhdellä näytöllä saattavat kärsiä, mutta muutoin samanaikaisten kosketusten rajaaminen viiteen on kyllä täysin hyväksyttävissä oleva säästötoimi, jolla laitteen hinta on saatu pysymään kohtuullisuuden rajoissa.