ASUS ROG SWIFT PG258Q – 240 Hz näyttö ammattilaispelaajille

G-Sync ja ULMB

Nykyiset monitorit virkistävät kuvaa yleensä 60 Hz taajuudella, eli kerran n. 16 millisekunnissa. Näytönohjaimet eivät kuitenkaan renderöi pelikuvaa tähän tahtiin, vaan FPS voi vaihdella hyvinkin paljon. Tämä voi aiheuttaa kuitenkin aiheuttaa repeilyä pelikuvassa kun sisältöä ja näyttöä päivitetään eri tahtiin. Tätä ongelmaa on korjattu yleensä käyttämällä Vsync-asetusta, joka pakottaa kuvan päivittymään 60 Hz:n tahtiin, mutta tämä vuorostaan luo lisää ongelmia tuomalla lisää syöttöviivettä, ja jos näytönohjaimen suorituskyky ei riitä 60 FPS:n tasolle, tippuu FPS puoleen.

Nvidian G-Sync ratkaisee tämän ongelman tuomalla markkinoille uusia näyttöjä, joiden sisällä on uusi G-Sync-piiri, joka mahdollistaa vaihtelevan virkistystaajuuden käytön. Sen sijaan, että näyttö toimisi CRT-ajoilta peräisin olevalla vakiovirkistystaajuudella, näyttö pystyy sopeutumaan näytönohjaimen lähettämään pelikuvaan ilman repeilyongelmia.



G-Sync on asetettavissa Nvidian ohjauspaneelista yksinkertaisella rasti ruutuun -asetuksella. Huomioon on otettava lähinnä se, ettei G-Sync toimi samaan aikaan ULMB-tilan kanssa. G-Sync toimii myös ikkunatilassa GeForce 353.06-ajurien myötä. Windows 8 ja 10 käyttävät tarvittaessa kolmoispuskuroitua v-sync-asetusta ikkunatilassa, joten lopputulos ei välttämättä kuitenkaan tuota suurta eroa ikkunatilassa, oli G-Sync päällä tai ei.



Ikkunatilan lisäksi 353.06-ajurien myötä G-Sync-käyttäjät voivat myös asettaa Vsync-tilan päälle tai pois kun ruudunpäivitys nousee yli maksimivirkistystaajuuden. Käytännössä yli 144 FPS ruudunpäivityksellä mahdollista kuvan repeilyä on erittäin vaikea havaita. Lieneekin siis sovelluskohtaista, onko Vsynciä järkevä käyttää vai ei, ja tässä puhutaankin lähes mitättömän pienistä eroista syöttöviiveen ja kuvanlaadun osalta. Monet epäilemättä päätyvät kuitenkin käyttämään ULMB-tilaa peleissä, joissa FPS on vakaasti yli 100 FPS.

G-Syncin toimivuus peleissä on jossain määrin pelikohtaista, ja sen tuoma hyöty riippuu pitkälti ruudunpäivityksen nopeudesta. G-Syncin edut nähdään parhaiten 40-60 FPS:n tuntumassa, mutta myös korkeammalla ruudunpäivityksellä siitä on hyötyä kun kyseessä on 144 Hz virkistystaajuuden näyttö. Kuitenkin mitä korkeammalle ruudunpäivityksessä noustaan, sitä vaikeampaa kuvan repeilyä on havaita, sillä erot peräkkäisten ruudunpäivitysten välillä ovat pienemmät, ja näin ollen myös repeämän kohdalla siirtymä on vaikeampi havaita. Jos peli pyörii jo 120 FPS:n tasolla vakaasti, voi harkita siirtymistä G-Syncistä ULMB-tilaan, joka tarjoaa sen viimeisen ripauksen tarkkuutta kuvaan, vaikka se ei estäkään kuvan repeilyä jos ruudunpäivitys ei ole tahdissa virkistystaajuuden kanssa.

Asus PG258Q

Asus PG258Q:n G-Sync-toteutus on moitteeton, ja 240 Hz virkistystaajuuden voimin 1 ms TN-paneeli päihittää jo pitemmän markkinoilla olleet 144 Hz TN-paneelit sulavuudeltaan. Terävämmän liiketoiston saa ainoastaan ULMB-ominaisuudella. Vaikka 240 Hz kuulostaa äkkiseltään turhuudelta, ero ULMB-tilan ja 240 Hz virkistystaajuuden välillä on edelleen selvästi huomattavissa, eikä vastaavaan liiketerävyyteen päästä ennen 1000 Hz virkistystaajuuksia perinteisellä sample-and-hold -metodilla.

Pienenä pettymyksenä ULMB-tila toimii korkeintaan 120 Hz virkistystaajuudella, joten sen osalta 240 Hz ei tuo hyötyä. PG258Q:n maksimikirkkaus 400 cd/m^2 on kuitenkin erittäin hyvä, joten kuvan saa säilytettyä kirkkaana ULMB-tila päälläkin. Normaalisti ULMB rajoittaa maksimikirkkautta rankasti, sillä käytännössä se vilkuttaa mustaa ruutua puolet ajasta, mikä tiputtaa kokonaiskirkkauden luonnollisesti puoleen.