Alusta ja ylikellotus

Paras uutinen on tietenkin se, että Core i7-980X sopii samaan LGA 1366 –kantaan kuten Bloomfield-prosessoritkin. Emolevyvalmistajat ovatkin jo ilmoittaneet, että jo vuoden vanhat X58-emolevyt ovat mahdollista saada yhteensopiviksi Gulftownin kanssa pelkällä BIOS-päivityksellä.


Emolevymarkkinoille ei ole enää havaittavissa selvää kerrostumaa tehokäyttöön tarkoitettujen X58-emolevyjen ja valtavirralle suunnattujen P55-emolevyjen välillä, mitä hintaan tulee. Halvimmat X58-alustat lähtee kaupasta noin 160 dollariin, kun kalleimmista P55-levyistä joutuu pulittamaan yli 300 euroa. Jos aiot rakentaa kokoonpanon jollaista ei toista ole samassa pitäjässä, niin X58-emolevy ja Core i7-9xx-prosessori ovat “must have".


Ilotulitusta

Clarkdalen ilmestymisen aikaan täällä toimituksessa odotettiin kädet syyhyten pääsyä testaamaan kuinka hyvin 32 nanometrin tekniikalla valmistettu ydin oikein kellottuu. Itse onnistuin rikkomaan 4,5 GHz:n rajan suhteellisen helposti labrassani sykkineellä Core i5-661:llä. Thomasilla ja Donilla homma pääsi hieman lapasesta ja onnistuivat grillaamaan prosessorit turhan hövelillä jännitteen käytöllä. Tästä kokemusta viisaimpina olemme ymmärtäneet ilmajäähdytyksen tuomat rajoitteet.

Clarkdale on himokäyttäjien kannalta täydellinen paradoksi. Toisaalta se kellottuu komeille lukemille, mutta rikan soppaan tuo prosessoriin integroitu 45 nanometrillä valmistettu grafiikka-/muisti-/PCIe-siru. Pelaajien kannalta tämänlainen ratkaisu on voimavarojen täydellistä hukkaamista. Gulftownissa asiat on odotetusti tehty paremmin ja se on puhdasverinen 32 naanometrin komponentti, johon on tehty hienostunut muistinhallinta ja QPI:tä unohtamatta.

Core i7-980X ominaisuuksiin kuuluu vielä lisäksi kerroinlukittomuus, joten ylikellotuksessa hilattiin kerrointa korkeammalle. Lähtötasona oli kerroin 25 ja päästiin kertoimeen 31, jolloin prosessori tikitti 4,13 GHz:n taajuudella (Enhanced SpeedStep ja Turbo Boost käytössä, jolloin taajuutena suurimman osan aikaa oli 4,26 GHz ja yhden ytimen aktiivisuudella 4,4 GHz). Kone ei kaatunut kun prosessorille syötettiin 1,4 voltin jännitettä. Inan suurempi taajuus kaatoi jo koneen. Jäähdytyksenä käytettiin Intelin uutta DBX-B-tuuletinta, joka todettiin yllättävän hiljaiseksi kellotuksesta huolimatta.





Kuten kuvista näkee, ylikellotus tuo mukavasti lisäpuhtia Gulftowniin riippumatta onko kyseessä yksi- vai monisäikeinen ohjelma. Todettuamme mukavan yhden gigahertsin kellotusvaran, siirryimme kikkailemaan Gulftownin BCLK-väylän ja muistiasetusten kanssa. Gulftownista löytyy Bloomfieldin tapaan kolmikanavainen tuki DDR3-1066 –muisteille. Kaupasta on tällaisia 3×2-kittejä löytyy vain DDR3-2000-muisteina. DDR3-2000-muistien kohdalla kannattaa myös muistaa, että XMP-profiiliseina ne nostavat ytimen ulkopuolisen jännitteen rajusti 1,2 voltista 1,7 volttiin.


Lynnfieldistä lähtien kohdalla Intel muutti ytimen ulkopuolisen ja muistien jännitteen suhdetta 2:1 -> 1,5:1, mikä helpotti muistijänniteongelmaa. Kysyessäni tarkemmin Nehalem-arkkitehtuurin pääsuunnittelijalta Ronak Singhalilta muutoksen syistä, joudui toteamaan nopeasti oman tietämättömyyteni.

Onnistui asettamaan vanhan Kingston-muistikittini (DDR3-2000) toimimaan Gulftownin automaattiselle 1,2 voltin asetuksilla muistien 1,7 voltin perusjännitteen sijaan. Periaatteessa tästä tuskin on kokonaissuorituskyvyn kannalta suuria etuja, mutta ainakin pystymme minimoimaan yhden kellotusta uhkaavan riksitekijän.