Testissä Microsoft Surface Pro 3, Type Cover ja lataustelakka

Näyttö

Surface Pro 3 tarjoaa kahdentoista tuuman kosketusnäytön kymmenen pisteen kosketuksella, 3:2 -kuvasuhteella ja hulppealla 2160 x 1440 -resoluutiolla. Näytöstä ei ole mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin: kahdentoista tuuman ruutu onnistui vakuuttamaan minut siitä, että koolla on väliä. Myönnettäköön, että tabletin optimaali koko on hyvin pitkälti maku- ja tottumuskysymys, mutta ainakin itselläni suurempi tabletti houkutteli käyttämään laitetta huomattavasti tehokkaammin kuin aiemmin räpläämäni 7–8 tuuman kokoluokan laitteet. Näytön reunoilla oli tarpeeksi tilaa tukevan otteen saamiseksi mutta toisaalta taas reunusten koko mahdollisti sopivasti myös kosketusnäytön operoinnin peukaloilla – vaikutelmaksi jäi, että Microsoftilla oli tuumailtu asiaa toisenkin kerran. Sovelluksia käytettäessä ei tarvinnut harrastaa silmien siristelyä tai styluksella sihtailua ja korkea resoluutio näkyi tarjoili karkkia silmille myös esimerkiksi Netflixiä katsellessa. Kirkkaassa auringonvalossa näyttö hämärtyi hieman, mutta tämä tuskin osoittautuu suureksi ongelmaksi toimisto- ja kotikäytössä.

Käyttökokemus

Laitteen käyttö tablettina kädessä seistessä tai istuessa toimi kiitettävästi. Näytön reunusten ansiosta laitetta oli helppo pitää käsissä, eikä se tuntunut koostaan huolimatta liian painavalta. Microsoftin tavoitteena on ollut tehdä laitteesta mittasuhteiltaan kansion tai lehtiön kaltainen, ja tässä on mielestäni onnistuttu: tabletti istui luontevasti käsivarren mutkaan ja loi styluksineen mielikuvan sähköisestä työlehtiöstä.





Microsoft kehui pyrkineensä tekemään Surface Pro 3:n styluksesta mahdollisimman paljon tavallisen kynän kaltaisen käyttökokemukseltaan. Tähän on lähes päästy: stylus tuntuu edelleen painavalta ja hieman paksulta kädessä, mutta toimii tarpeeksi sujuvasti, jotta sitä voi käyttää kynän tapaan muistiinpanojen ja merkintöjen tekemiseen. Styluksen päässä olevaa painiketta napsauttamalla tabletti herää ja avaa automaattisesti OneNote-sovelluksen muistiinpanoja varten, tuplaklikkaus ottaa lisäksi ruutukaappauksen ja siirtää sen OneNoteen muokattavaksi. Styluksen varresta löytyy kaksi näppäintä, joista toista painamalla stylus toimii pyyhekumina ja toisella piirretyn jäljen valintatyökaluna. Muistiinpanot tallentuvat myös suoraan pilveen, mikä ainakin ensituntumalta vaikuttaa näppärältä ja käyttökelpoiselta ominaisuudelta. Lisäksi tabletti tarjoaa varsin fiksun ominaisuuden styluksen käytön suhteen – käyttäjä voi nimittäin nojata tai lepuuttaa kättään kosketusnäytöllä stylusta käyttäessään ilman että operointi häiriintyy. Styluksen kosketusherkkyydestä tosin voi vähän motkottaa: toisinaan etenkin pieniä kohteita operoidessa styluksen käytön sulavuus jätti hieman toivomisen varaa.



Vaikka virtuaalisen näppäimistön käyttäminen onnistui kohtuullisesti tabletin suuren näytön ansiosta, ei se silti vetänyt mitenkään vertoja Type Coverin tarjoamaan naputtelukokemukseen. Fyysinen näppäimistö tarjoaa luonnollisesti täysin eritasoista palautetta sormenpäihin, mikä helpottaa kirjoittamista. Parannuksesta huolimatta Type Cover tuntui turhan heppoiselta: sylissä kirjoitettaessa se keikkui ja taipui, mikä häiritsi hieman suoritusta. Luonnollisestikaan pöydällä kirjoitettaessa tätä ongelmaa ei esiintynyt, joten näppäimistökansi on parhaimmillaan tasaisella ja tukevalla alustalla. Kuten aiemmin jo todettiin, samettinen pinta tuntui käytettäessä miellyttävältä, mutta tuntui tuhraantuvan turhan helposti.



Surface Pro 3:n seisontatuki taipui moneen eri kulmaan ja mahdollisti optimaalisen asennon helpon löytämisen. Tuki vaikutti myös jämerältä ja tukevalta, vaikka toisaalta sen jäykkyys aiheutti turhaa varovaisuutta ensialkuun. Seisontatukea sai nimittäin vääntää reilusti, mistä johtuen alussa hieman jännitti, että näinköhän tämä tuki jää kohta irtipoikki käteen. Tuki osoittautui kuitenkin kestäväksi ja jämäkäksi, eikä kärsinyt tippaakaan säätämisestä.