Intel Core i7-2600K valtavirran ylikellottajille

Suosittelen julkaisuartikkeliamme jos et ole vielä tutustunut Sandy Bridgen yksityiskohtiin. Sandy Bridge on koodinimi tuoteperheelle, joka päätyy lopulta kattamaan kaikki Intelin markkinasegmentit mobiilimaailmasta työpöydälle ja palvelimiin. Tämä arkkitehtuuri on suunniteltu integraatio ja skaalautuvuus mielessä. Kaksi- ja neliytimisiä malleja on tarjolla nyt, mutta on vain ajan kysymys milloin kuuden ja kahdeksan ytimen mallit tulevat.

Uudet Core -suorittimet tuovat mukanaan parempaa suorituskykyä per ydin ja per kello, pienempää idle-virrankulutusta, jaetun kolmannen tason välimuistin (nykyään LLC-last level cache) sekä rengastyyppisen muistiväylän jolla yhdistetään ytimet, välimuisti, näytönohjain ja System Agent (aiemmin uncore), joka sisältää DDR3-muistikontrollerin. Uusien ominaisuuksien myötä suorittimilla on lineaarisempi suhde suorituskyvyn ja tehonkulutuksen välillä, ja monessa tapauksessa suorituskyky on kasvanut tehonkulutuksen samalla pienentyessä.

Miksi tämä on sitten tärkeää? Tehonkulutuksella on huomattava merkitys suorittimen skaalautuvuuteen. Se on siis perusta hyvälle ylikellottuvuudella, sillä kellotaajuuden nostolla on nyt selvempi vaikutus. Tässä vaiheessa otamme Turbo Boostin mukaan keskusteluun. Tämä ominaisuus kiihdyttää Core i7/i5 -suorittimia lämpökuorman rajojen mukaan. Kun olet etsimässä korkeinta vakaata kellotaajuutta haluat kuitenkin laittaa Turbo Boostin pois päältä kokonaan (Jopa Intelin testi-insinöörit tekevät myös näin). Et tietenkään halua, että suoritin itsestään nostaa taajuuden korkeammalla kuin ylin vakaa taajuus.

Core i7-2600K sisältää 8 megatavua L3-välimuistia, ja toimii 3,4 GHz nimellistaajuudella, Turbo Boostilla 3,8 GHz. 317$ hinta (1000 kappaleen yksiköissä) on melko korkea, mutta harrastajille vielä kohtuuden rajoissa, ottaen huomioon, että Extreme Edition -mallit maksavat 1000 dollaria. Halvempi vaihtoehto on Core i5-2500K, jonka kellotaajuudet ovat 3,3/3,7 GHz, ja sillä on 6 megatavua L3-välimuistia.