Testitulokset: OpenCL suorituskyky

Intel otti käyttöön OpenCL 1.1 -tuen jo Ivy Bridge -prosessoreissaan, mikä toi kehittäjille mahdollisuuden hyödyntää prosessoriin integroidun näytönohjaimen laskentatehoa yleisluontoisiin laskutehtäviin. Suositut työpöytäohjelmat kuten WinZip ja Photoshop hyödyntävät nykyään näytönohjaimen rinnakkaislaskentatehoa kohtalaisen hyvällä menestyksellä, jos alusta vain tukee mahdollisuutta jakaa laskentatyö entistä pienempiin osa-alueisiin sen sijaan, että työ tapahtuisi vain muutamalla prosessoriytimellä. Haswellin myötä Intel tarjoaa tuen OpenCL 1.2 -tekniikalle.



Photoshop CS6 -testi paljastaa armottomasti erot OpenCL-tuellisten ja sitä tukemattomien alustojen välillä. Core i7-2700K suorittaa tehtävän käyttäen neljää fyysistä ydintään ja Hyper-Threadin-tekniikkaa, kun taas -3770K ja -4770K saavat vetoapua grafiikkaytimiltään.

Haswell-pohjainen Core i7-4770K on hivenen nopeampi kuin edeltäjänsä, mikä johtuu todennäköisesti useammista grafiikkaytimistä, suuremmasta kaistanleveydestä sekä paremmasta suorituskyvystä kellojaksoa kohti.



WinZip-testi ajettiin kaikilla prosessoreilla sekä OpenCL käytössä että ilman sitä. Kuten tuloksista näkyy, erot eivät ole yhtä suuria kuin Photoshopin tapauksessa. Siihen löytyy kuitenkin yksinkertainen selitys. ZinZip 17 on erittäin tehokkaasti säikeistetty (huomattavasti paremmin kuin edellinen 16.5-versio), joten prosessoriytimille riittää tekemistä kaikissa tapauksissa myös ilman OpenCL-tukea. Kun OpenCL-otetaan käyttöön, näytönohjaimen tehtäväksi annetaan vain yli 8 megatavun kokoiset tiedostot. Koska testin 1,3 gigatavun kokoinen pakattava kansio sisältää paljon dokumentteja, PowerPoint-esityksiä, PDF-tiedostoja sekä musiikkia, näytönohjaimelle ei löydy juuri tekemistä.

Tuloksissa näkyy kuitenkin pientä hyötyä Core i7-4770K:n ja -3770K:n tapauksessa, kun taas -2700K itse asiassa hidastuu hieman kun OpenCL-otetaan käyttöön. Mitä tästä sitten opitaan? OpenCL on hyödyllinen vain, jos työn alla oleva tehtävä on sopiva tehtäväksi rinnakkaislaskennan keinoin. Photoshop-testi edustaa toista ääripäätä ja WinZip-esimerkki lähes toista ääripäätä.



LuxMark 2.0 -testin tulosten perusteella nopeus nousee hieman kun siirrytään HD Graphics 4000 -ohjaimesta 4600-ohjaimeen ja samalla nähdään taas, että vaikka Core i7-2700K on omassa sarjassaan erittäin pystyvä prosessori, siitä ei ole apua OpenCL-tekniikkaa vaativissa tehtävissä. Sivuhuomautuksena voidaan sanoa, että AMD:n A10-5800K suoriutui 225 000 näytteestä sekunnissa, mikä on vähemmän kuin Core i7-3770K.



Näiden testien jälkeen on kuitenkin kysyttävä, onko OpenCL aina takuu hyvästä suorituskyvystä, kuten äkkiseltään voisi kuvitella? Ei välttämättä. Kuten Sandra 2013 -testin GP Processing -moduuli näyttää, FP32-matematiikka on nopeampi suorittaa HD Graphics -ytimillä kuin x86-ytimillä. Double-tyyppiset muuttujat on suoritettava emuloituina kaikilla kolmella prosessorilla ja parhaaseen tulokseen yltää Sandy Bridge -pohjainen Core i7-2700K. Tulosten perusteella Intelin x86-ytimet emuloivat laskutoimituksia nopeammin, kuin mihin Ivy Bridge tai Haswell kykenevät näytönohjaimiensa avulla.