Googlen älylasien ergonomia, suorituskyky ja käytännöllisyys testissä

Glassin käytännöllisyys

Monet Glassia testaamaan päässeet ovat jo tunnustaneet sille rakkauttaan ja kertoneet, etteivät haluaisi enää elää päivääkään ilman sitä.

Entäpä, jos on toista mieltä? Tulevaisuudessa Glass saattaa olla jokapäiväinen näky kaikkialla. Siitä saattaa hyvinkin tulla ensisijainen hans-free-laite älypuhelinten kanssa. Jo Explorer Edition käyttää Bluetoothin ja jaetun langattoman yhteyden yhdistelmää antaessaan reittiohjeita tai lähettäessään saneltuja tekstiviestejä tai soittaessa jollekin kymmenestä tallennetusta yhteystiedosta. Tuskinpa kuitenkaan kukaan tarvitsee näitä kaikkia toimintoja aina kun lähtee ulos. Tuskin my öskään moni jaksaa ottaa kuvan jokaisesta syömästään ateriasta.

Videointikin riippuu paljon tilanteesta. Oletuksena Glass tallentaa 10 sekunnin videoita, ellei käyttäjä paina tallennusnäppäintä kahdesti, jolloin videon sallitaan jatkuvan. Kymmenen sekunnin rajoitus on ymmärrettävä ottaen huomioon, kuinka paljon videon kuvaaminen syö laitteen akkua. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan aina toimi kunnolla: useamman kerran Glass ei onnistunut rekisteröimään tuplanäpäytystä ennen kuin video jo katkesi.

Glass on mahtava tapa saada silmät irti ainaisesta puhelimen ruudun tuijottelusta, mutta toisaalta pieni ruutu silmän nurkassa on vain häiriö uudessa paikassa. Alempi kuva havainnollistaa hyvin sitä, kuinka todellisuudessa molemmat silmät kohdistuvat ylöspäin ruutua katsoessa, mikä käytännössä tarkoittaa huomion siirtymistä kokonaan pois siitä, mitä on oikeasti edessä päin. Pitkin päivää Glassia tulee otettua pois ja laitettua takaisin sen mukaan, sattuuko sitä tarvitsemaan. Tämän vuoksi muotoilun kankeus muodostuu ajoittain ongelmaksi.



Mutta kyynisyydestä viis, sillä on olemassa todella hienoja tapoja käyttää älylaseja – ja tämän voi sanoa vain kahden päivän käytön jälkeen. Esimerkiksi töissä on helppo liittyä työkavereiden kanssa Hangouttiin ja sen jälkeen demonstroida jotain, mitä on tekemässä. Molemmat kädet ovat vapaina ja kuva välittää asiat omasta näkökulmasta.

Tai ehkä isä opettaa lasta ajamaan polkupyörällä ja haluaa saada hetken tallennettua. Kameran pitäminen kädessä kuitenkin vaikeuttaisi itse opetusta, joten ei muuta kuin Glass käyttöön, jolloin vuorovaikutus on luonnollista ja kaikki tulee nauhalle. Glass tulee olemaan monille vanhemmille oivallinen tapa digitalisoida muistoja ilman että joutuisivat järjestämään juhlia, jonglööraamaan joululahjojen kanssa tai tukemaan ensiaskeleita videokamera toisessa kädessä. Näissä muistoissa kuvaaja saa myös olla osallistuja, eikä vain vierestä seuraaja. Elämästä ei tarvitse irrottautua kuvatakseen jotain, minkä lisäksi lopputuotos jää suoraan itselle.