Vanha tuttu: Intel Pentium 4 (Northwood)

Northwood-pohjaiset Pentium 4 prosessorit olivat ensimmäisiä Intelin Socket 478 -kantaa ja kaksikanavaista muistia hyödyntäviä suorittimia. Northwood oli toisen sukupolven Pentium 4, ja se valmistettiin 130 nm CMOS-prosessilla, ja siinä oli 512 KB L2-välimuistia ja kellotaajuus vaihteli 1,6 ja 3,4 GHz välillä. Ensimmäiset versiot pohjautuivat 400 MT/s front-side bus (FSB) -nopeuteen kun taas nopeammat mallit toimivat 800 MT/s ja käyttivät dual-channel DDR-400 muistia.

Hyppy 800 MT/s FSB:n ja 865/875 Express -piirisarjaan toi mukanaan huomattavia muutoksia. Intel esitteli LGA 775 -kannan ja 90 nm Prescott-ytimen vuonna 2003, mutta koska piirit lisäsivät virrankulutusta tuomatta yhtä suurta suorituskykylisää, päätimme pysyä artikkelissamme vanhemmassa alustassa.

Ensimmäisenä testasimme Pentium 4 2,2GHz mallia. Tämä malli toimi 400 MT/s FSB:llä eikä tukenut Hyper-Threading-ominaisuutta. Saadaksemme vertailulukemat HT:n kanssa lisäsimme testiin 3,2GHz Pentium 4 C:n. Hyper-Threading on olennainen, koska käyttöjärjestelmä havaitsee kaksi ydintä jokaista fyysistä ydintä kohti. Tämä tekniikka auttaa hyödyntämään Northwoodin pitkää 20-tilaista pipelinea. 3,2GHz malli toimii 800 MT/s FSB:llä, ja sen maksimi TDP on 89 W, kun taas 2,2 GHz malli pysyy alle 57,1 W.

3,2 GHz malli on selvästi nopeampi, mutta se myös imee virtaa merkittävästi enemmän idlessä ja rasitettuna. Kannattaa pitää mielessä, ettei vuonna 2002 suorittimilla ollut virransäästöominaisuuksia kuten SpeedStep. Tästä johtuen Pentium 4 kokoonpanot vaativat ainakin kaksi kertaa enemmän virtaa idlessä uusiin Atom-ratkaisuihin verrattuna, ja jopa viisi kertaa enemmän rasituksessa. Pystyykö Pentium 4 tarjoamaan suorituskykyä samassa suhteessa?



DFI LANParty Pro 875B ja ATI radeon 800 Pro palvelivat tämän testin alustana.