Katsaus suorituskykyyn ja kuvanlaatuun

Artikkelissa emme ole vielä käsittelleet suorituskykyyn liittyviä kysymyksiä. Mistä korkea latenssi johtuu? Vaikuttaako 802.11g PAN WLANin suoritukykyyn? Riittääkö 10 Mb/s kokonaissuorituskyky... no, mihinkään? Vai kaikkeen?

Työpöydän framebufferin ja järjestelmän audion enkoodaus MPEG2-streamiksi onkin yllättävän vaativa prosessi. Testauksessa käytetyn Dell Studio 15z:n Core i5-540M on Armandale-pohjainen tuplaydinprosessori, joka pyörii 2,53 GHz kellotaajuudella (3,066 GHz Turbona) sekä sisältää Hyper-Threading ominaisuuden. Vaikkakin se on kohtalaisen tehokas, full-screen 480p-videon pyörittäminen Wireless Displayn yli kuluttaa 50 - 60% prosessointitehosta. Karkeasti arvioidun puolen sekunnin viiveen poistaminen hiiren liikutuksesta ja tulosten näkymisestä ruudulta olisi vaatinut vielä lisää prosessointitehoa. Ainakin tämän sukupolven Wireless Displayn kanssa joudumme hyväksymään sen, että tekniikkaa ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu interaktiiviseksi.

Tämä ei kuitenkaan estä Inteliä yrittämästä parantaa käyttökokemusta tv-sarjojen katselun tai diaesityksen pitämisen tapauksessa. Sama päivitys, joka kasvattaa maksimiresoluution 1366x768 pikseliin, saa myös hiiren liikkumaan ruudulla reaaliaikaisesti. Perusnavigointi helpottuu huomattavasti esimerkiksi selatessa nettisivuja tv:n ruudulla.

Kun muxattu MPEG2-streami on käytössä, kannattaa seurata verkkoyhteyden suorituskykyä. WLANin täyttäminen liikenteellä samaan aikaan voi vaikuttaa PAN-verkon kokonaissuorituskykyyn, koska molemmat verkot hyödyntävä samaa laitetta. Testailemalla useampia kovalevyltä löytyviä sekä internetistä streamattuja mediatiedostoja, saimme kohtuullisen tarkan kokonaiskäsityksen yhteyden kestokyvystä.

Olin aluksi epäileväinen, koska Wireless Display käyttää 802.11.g-protokollaa 2,4 GHz taajuuskaistalla ja uusimmat Centrino-sovittimet pystyvät kaikki hyödyntämään 802.11n-tekniikkaa. Intelin mukaan WLAN toimii 802.11n-tilassa yhdistämällä kaksi erillistä kanavaa 140 Mb/s luokan nopeuksien saavuttamiseksi PAN-verkon pysyessä 802.11g-tilassa. Tämä on mahdollista ainoastaan käyttämällä 2,4 GHz taajuuskaistaa.

Mutta miltä se näyttää?

Sulavan videotoiston aikaansaaminen Wireless Displayn läpi on täysin mahdollista, koska Intel on budjetoinut kaistanleveyden noin 10 Mb/s nopeudelle. Mutta miltä video näyttää tullesssaan ulos toisessa päässä? Lopputulos riippuu pitkälti lähtömateriaalin tasosta.

MPEG-2 on tietysti häviöllinen pakkausmenetelmä, joten kuvanlaadun tippumista ei voida välttää eikä sovittimen kiinnittäminen televisioon HDMI-liiitännällä poista sitä tosiasiaa. Jo vuonna 2008 Intel ilmoitti, että meillä ei yksinkertaisesti ole tarvittavaa langatonta tekniikkaa pakkaamattoman langattoman näytön toteuttamiseksi.

Kuten jo aiemmin on mainittu, pelkkä Windows 7:n työpöydän esittäminen vaatii karkeasti 6 Mb/s kokoisen streamin, joka käyttää noin 20% prosessoritehosta ja 10% langattoman verkon kokonaiskapasiteetista. Käyttäen Samsungin upeaa UN55B8000XF tv:tä näyttölaitteena, työpöytä näyttää hyvältä 1280x720 tarkkuudella. Missään tapauksessa ei yhtä hyvältä, kuin 1080p, joka tulee suoraan televisioon yhdistetyltä HTPC:ltä, mutta tarpeeksi hyvältä peruskäyttöön.

Kokeilin pyörittää testissä käytetyn Dell Studio 15z:n ruudulla Microsoftin HD-esittelymateriaalia.8+ja 9+ Mb/s bittinopeuden videopätkät toistuivat sulavasti. Pakkausartefaktit olivat selvästi näkyvissä (erityisesti laajoissa liukuväreissä, kuten sinisellä taivaalla), mutta laatu oli silti parempaa kuin olin odottanut. Jos haluat nähdä kokoonpanon toiminnan videolla, katso artikkelin ensimmäiselle sivulle liitetty video.

Jopa laitteiden ollessa samassa huoneessa, yhteys näyttölaitteeseen on altis katkoksille. Suuren bittinopeuden sisältö pystyy ylittämään Wireless Displayn suunnitellut rajat. Tämä aiheuttaa kuitenkin ongelmia vain koko ruudulla esitetyn HD-videon tapauksessa, ei niinkään katsoettaessa televisiosarjoja tai normaaliresoluutioisa YouTube-videoita.



Seuraavaksi katsoin YouTubesta McLaren MP4-12C julkistustilaisuuden 720p-tarkkuudella. Kuvanlaatu oli edelleen kohtalaisella tasolla, vaikkakin huomattavasti rakeisempaa kuin kannettavan ruudulta katsottuna.

Lopuksi päätin kokeilla Hulua ja katsoin muutaman jakson V, Family Guy ja Community -sarjoja SD- ja HD-resoluutioilla. Vanha totuus pitää edelleen paikkansa, roska ei muutu kullaksi kuinkaan päin käänneltynä. En kuitenkaan väitä, että Hulun kuvanlaatu olisi varsinaisesti roskaa, mutta se on kuitenkin koodattu pienemmällä bittinopeudella, kuin mikään kovalevyltäni löytyvistä HD-videoista, eikä Wireless Display ainakaan varsinaisesti paranna Hulun 480 - 1000 Kb/s streamien kuvanlaatua. Loppupeleissä kohtalaisen laatuisen kuvan syöttäminen Wireless Displaylle antaa kohtalaisen laatuisen kuvan myös isolla ruudulla.