Lopputulos

Aloitetaan 3D Vision Surroundin hyvillä puolilla. Niissä peleissä, jotka ovat virallisesti 3D Vision -yhteensopivia, vaikutelma on samaa luokkaa kuin siirryttäessä 2D VGA-tason näytönohjaimesta kunnolliseen nykyaikaiseen 3D-kiihdytyksellä varustettuun näytönohjaimeen. Se ei ole liioittelua. Jos tämän tekniikaan aloituskustannukset eivät olisi niin suuret, voin taata, että se löytyisi kaikilta. Parhaita esimerkkejä 3D Vision Surroundin kyvyistä ovat tällä hetkellä Battlefield Bad Company 2 ja Just Cause 2. Ne yksinkertaisesti näyttävät mahtavilta. Sanat eivät riitä kuvaamaan eroa mikä on 3D-pelissä 2D-näytöllä verrattuna oikeaan 3D-kuvaan. Se täytyy itse kokea. Jos epäilet asiaa, etsi joku jolla on laitteet ja kokeile itse.

Vaikka edellisessä kappaleessa kuullostankin pahasti yli-innokkaalta fanipojalta, tekniikka ei missään tapauksessa ole täydellistä, suurimpana ongelma se, että kaikki pelit eivät ole Battlefieldin ja Just Causen tapaan optimoituja. Itseasiassa Nvidian sivuilla listataan ainoastaan kuusi peliä, jotka ovat saaneet 3D Vision Ready -merkinnän (loput ovat joko pelkkiä demoa tai vielä julkaisemattomia). Lopuissa peleissä on eri asteisia ongelmia, joiden takia on joko tehtävä kompromisseja grafiikan suhteen tai kärsittävä pienistä omituisuuksista joille ei vaan voi mitään.



Koko ajan on otettava huomioon, että 3D Vision Surround tulee äärimmäisen kalliiksi. Kolme näyttöä, muutamat lasit, pari GeForce GTX 480 korttia, jos haluat tehdä tämän kunnolla ja ehkä vielä jalusta. Niistä tulee yli 2500 dollaria jo ennen kuin mennään koneeseen joilla pelejä pyöritetään (senkin olisi syytä olla tehokkaammasta päästä). Hinta on siis epäilemättä suurin este tekniikan yleistymiselle. Tämä onkin Nvidian tärkeä “katsokaa minua" -tekniikka samaan tapaan kuin Eyefinity 6 on AMD:lla.

Niille joita hinta ei häiritse, 3D Vision Surround tarjoaa muutamissa peleissä mahtavaa katseltavaa. Muissa peleissä on syytä käyttää 2D Surroundia. Sekin on siistiä tekniikkaa, kuten AMD:n Eyefinity on jo todistanut. Silti on sääli, että AMD:llä ei ole minkäänlaista tarjontaa stereoskooppisen pelaamisen saralla. Kun yhden ruudun 3D Vision julkaistiin, meitä kehotettiin odottamaan tuloksia myös AMD:ltä, mutta sen jälkeen on käynyt selväksi, että tämä on yhden kilpailjan kisa.

Päivän päätteeksi voidaan todeta, että tammikuussa 2009 tekemäni johtopäätökset 3D Visionin suhteen pitävät edelleen paikkansa:

GeForce 3D Vision muistuttaa paljon 64-bittisiä prosessoreita, moniytimisiä prosessoreita ja rautakiihdytettyä transform & lightning -tekniikkaa. Se on pelkästään tekniikkaan perustuva tuote jolla on potentiaalia muuttaa totaalisesti miten asiat tehdään, tässä tapauksessa pelaaminen. Huonot puolet on silti otettava huomioon. Aloituskustannukset ova korkeat, toiminnan käyttöönotto vaatii usein muiden grafiikkaa parantavien ominaisuuksien poiskytkemistä ja sujuvaan sekä nautinnolliseen pelaamiseen tarvitaan tehokas grafiikkalaitteisto.

Seuraava kommentti tulee herättämään vastareaktioita, mutta väittäisin, että ässä Nvidian hihassa on pakko olla The Way It’s Meant To Be Played (TWIMTBP) -ohjelma. TWIMTBP saattaa olla ainut keino, joilla laitevalmistaja saa ohjelmistoyhtiöt mukaan tekemään tuotteistaan 3D Vision -yhteensopivia ja lisäämäään niihin sisältöä, jolla 120 Hz näytöistä saadaan kaikki irti. GeForce 3D Vision ei pysty lyömään itseään läpi ilman, että peliteollisuus tukee sitä ja uskonkin Nidian tekevän kokok oajan töitä nimenomaan sen eteen. Ennen kun se tapahtuu, olemme taipuvaisia antamaan uusien näyttöjen ja lasien hintojen pudota. Tekniikka on sen verran uutta, tällä hetkellä 600 dollaria voi käyttää moneen muuhunkin kohteeseen.

Toivottavasti Nvidia työskentelee edelleen saadakseen tarvitsemansa pelikehittäjät puolelleen ja kasvattaakseen 3D Vision-ready -valikoimaansa. Niiden avulla 3D Vision Surround saadaan myytyä kuluttajille. Kun kerran istahtaa pelaamaan kunnolla optimoitua 3D-peliä, sitä on vaikea lopettaa.