Kovalevyn valinta

Kun valitset kokoonpanoosi sisäistä massamuistia, niin silloin sinun pitää keskittyä parhaimpaan suorituskykyyn, suurimpaan kapasiteettiin tai molempiin. SSD-asemat pärjäävät parhaiten suorituskyvyssä, mutta hitammaat kovalevyt sen sijaan ovat kuninkaita kapasiteetissa. Western Digitalin 600 gigatavuinen VelociRaptor VR200M sijoittuu pienten ja nopeiden SSD-asemien sekä suurten mutta hitaiden kovalevyjen välimaastoon.


Nopea massamuisti ei välttämättä auta lempiohjelmiasi toimimaan yhtään nopeammin, mutta latausajat pienenevät varmasti (mukaan lukien Windows itse).

Se kuinka paljon tallennustilaa tarvitset riippuu sinun omista tarpeistasi. Windows kaappaa alle 16 gigatavua tilaa (ilman muita ohjelmia), vaikka koneelta löytyisikin useamman kuukauden edestä väliaikaistiedostoja. Muut ohjelmat kuluttavat helposti viisinkertaisen määrän tilaa, jotkin pelit tarvitsevat jopa 12 gigatavua tallennustilaa. DVD- ja Blu-ray-kuvatiedostot voivat olla jopa 8,4 tai 50 gigatavun kokoisia, joten elokuva-arkistoa ylläpitävien kannattaa ottaa kunnolla tallennuskapasiteettia.

Muista että kovalevyt tallentaa tiedot kiekolle ulkoreunasta lähtien. Ulkoreunalta tieto on nopeiten ladattavissa, joten jotkut haluavat varata järjestelmäosiolle mahdollisimman vähän tallennustlaa, jolloin muiden ohjelmien käynnistymisnopeus on nopeampi. Muutaman vuoden yritys- ja erehdys –kokemusten pohjalta olen päätynyt 120 gigatavun kokoiseen järjestelmäosioon. Tietenkään kaikille se ei sovi.

Kun tunnetaan suurimpien tiedostojen tallennuskoko (esim. 8 megapikselin valokuvat ja 8 gigatavun elokuvat) ja arvioimalla paljonko näitä tiedostoja kertyy koneelle, voidaan kullekin osioille yrittää päätellä sopiva koko.

Yleensä tietokoneista löytyy yksi suuri kovalevy, mutta on olemassa tapoja joilla kovalevyjen suorituskykyä tai tallennuskapasiteettia voidaan lisätä. RAID on teknologia jolla tietoa voidaan hajauttaa useammalle kovalevylle. Kovimmille harrastajille suunnatut emolevyt tukevat nykyään vähinään seuraavia RAID-tiloja: 0, 1, 0+1 ja 5.

Se mitä RAID-tilaa on mahdollista käyttää riippuu kovalevyjen lukumäärästä ja kapasiteeteistä. Alla vähän perustietoja edellä mainituista tiloista:

• 0 (striping) jakaa tiedon kahdelle tai useammalle kovalevylle samaan aikaan, jolloin tiedon siirtonopeus moninkertaistuu. Haittapuolena vain on, että jos yksikin asema hajoaa, niin kaikki tieto häviää.


• 1 peilaa tiedon kovalevyltä muille kovalevyille, jolloin data säilyy vaikka järjestelmästä yksi kovalevy hajoaisikin. Heikkoutena on, että tallennustilaa on vain puolet siitä mikä on molempien kovalevyjen todellinen yhteenlaskettu kapasiteetti.


• 0+1 on mahdollista vain jos kovalevyjä on vähintään neljä. Kuten nimestä voi paäätellaä, niin se on yhdistelmä kahdesta edellisestä. Kovalevyt ovat ryhmissä, joissa kovalevyt ryhmien sisällä ovat keskenään tilassa 0 mutta kovalevyryhmät ovat keskenään tilassa 1. Tällöin yhden kovalevyn hajoaminen ei hävitä kaikkea tietoa.


• 5 tallentaa kaikesta data niin sanottua pariteettidataa, joka hajautetaan kaikille järjetelmässä oleville kovalevyille. Luku- ja kirjoitusnopeudet kasvavat ja yhden kovalevyn hajoaminenkaan ei vielä hävitä kaikkea tietoa. Tallennuskapasiteettia on yhden kovalevyn verran vähemmän kuin kaikkien kovalevyjen yhteenlaskettu kapasiteetti on.

RAID 5 vaatii paljon laskenta tehoa, joten sitä ei kannata käyttää hitaissa koneissa. RAID 0 ja 1 taas eivät käytä prosessorin laskentatehoa paljoakaan. Pelaajille voisi suositella 0-tilaa kun taas arvokasta tietoa säilyttäville tilaa 1.