Parhaat työpöytäsuorittimet – Joulukuu 2015
Artikkelin kirjoittaja: Panu Roivas
Jos olet aikeissa ostaa uutta työpöytäkonetta, ja et ole täysin perillä nykyisestä tilanteesta työpöytäsuorittimien rintamalla, niin tämä on oikea artikkeli sinulle. Artikkelissa annamme suositukset työpöytäkoneiden suoritinvalintaan eri hintakategorioissa, ja keskitymme enimmäkseen peli- ja sekakäyttöön. Suosituksissa otetaan huomioon myös ylikellotusmahdollisuudet, mutta suositukset pätevät useimmiten myös ilman ylikellotusta varsinkin kalliimmissa malleissa.
Lienee oikeutettua sanoa, että viime vuosina työpöytäsuorittimien rintamalla ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä suorituskyvyn osalta, ja esimerkiksi allekirjoittanut on pitkään tyytynyt omassa pelikoneessaan jo kypsään ikään ehtineeseen Sandy Bridge –arkkitehtuurin i5 2500K-prosessoriin. Intelin prioriteetit ovat siirtyneet tehonkulutuksen ja näytönohjainsuorituskyvyn parantamiseen, ja työpöydälle lisätehoa vaativille jäljelle ovat jääneet vain työasemakäyttöön suunnatut LGA 2011 -kannan hintavat mallit, jotka tuovat lisäsuorituskykyä lähinnä useampaa säiettä vaativille sovelluksille.
Ehkä merkittävin innovaatio tällä saralla on eräisiin Intelin suoritinmalleihin lisätty Crystalwell-piiri, joka toimii eräänlaisena lisämuistina nopeuttamaan näytönohjaimen toimintaa. Crystalwellin voimin Intelin nopeimmat Broadwell-suorittimet ovat nyt nopeampia kuin AMD:n tehokkaimmat APU-suorittimet myös pelisuorituskyvyssä. Nopeuslisä ei tule kuitenkaan ilmaiseksi, sillä lisämuistipiiri on kallis ratkaisu muistikaistaongelman ratkaisemiseksi, ja työpöytä-Broadwellit ovat merkittävästi kalliimpia kuin AMD:n tehokkaimmat APU-mallit. Kehityksestä huolimatta integroidut piirit soveltuvat edelleen lähinnä kevyempien pelien pelaamiseen matalemmilla resoluutioilla, esimerkkinä vaikka suositut MOBA-pelit kuten DOTA 2 tai League of Legends. Budjettivaihtoehtoa etsivälle AMD:n APU saattaa olla toimiva ratkaisu, mutta toisaalta esimerkiksi edullinen Pentium-suoritin ja erillisnäytönohjain voi osoittautua paljon tehokkaammaksi paketiksi.
128 Mt eDRAM-muisti Broadwell-piirin yläpuolella on kookas ja kallis tapa nostaa integroidun näytönohjaimen suorituskykyä
AMD:n osalta kokonaan uutta arkkitehtuuria epäonnistuneen Bulldozerin jälkeen odotellaan aikaisintaan ensi vuoden lopulle Zen-arkkitehtuurin julkaisun myötä. Siihen saakka AMD turvautuu iäkkääseen AM3+-kantaan, ja kilpailee lähinnä Intelin edullisempien i3- ja i5-mallien kanssa. AMD:n 8-ytimiset mallit ovat kilpailukykyisiä lähinnä hyvin säikeistetyissä sovelluksissa, mutta esimerkiksi peleissä yleensä pullonkaulaksi muodostuu yksittäinen säie.
Tämän vuoden osalta suurimmat julkaisut tapahtuivat keväällä Broadwell-alustan työpöytämallien myötä, ja syksyllä julkaistiin uusi Skylake-arkkitehtuuri täydellä tuoterintamalla aina vähävirtaisista alle 5 W mobiilipiireistä työpöytäpuolen 91 W malleihin uudella LGA 1151 -kannalla. Intel tarjoaa edelleen myös tehokäyttäjille suuremmalla ydinmäärällä varustettuja suorittimia LGA 2011 v3 -kannalla, mutta nykyiset mallit pohjautuvat vielä Haswell E -arkkitehtuuriin, ja uudempaa on luvassa ensi vuoden alkuun Broadwell E:n julkaisun myötä.
Skylake tuo edelleen melko marginaalisen suorituskykyparannuksen peleissä, ja esimerkiksi Sandy Bridge -arkkitehtuuriin verrattuna puhutaan arviolta 25% suorituskykylisästä pelikäytössä, mutta esimerkiksi Haswell-arkkitehtuuriin ja kesällä myyntiin saapuneisiin Broadwell-malleihin verrattuna erot ovat pieniä. Maininnan arvoista on, että Intelin tehokkain i7-6700K toimii 4,0 GHz kellotaajuudella vakiona, kun taas i5-6600K toimii 3,5 GHz kellotaajuudella. Näin ollen Hyperthrearding-tuettu malli voi olla lisähintansa arvoinen myös pelaajille, jotka eivät aio ylikellottaa suoritintaan. Perinteisesti edullisempi i5-malli on ollut paras valinta pelaajille, ja ylikellotettuna se ei edelleenkään jää jälkeen pelikäytössä.
Skylake-arkkitehtuurin merkittävimmät kehitysaskeleet työpöytämallien osalta löytyvät enimmäkseen itse emolevypuolelta. NVMe-tuki on merkittävä kehitysaskel SSD-asemien nopeuksien osalta, ja nopeimmat kuluttajamallit yltävät yli 2000 Mt/s peräkkäislukunopeuksiin, siinä missä vanhemmat SATA III -liitäntään kytkettävät mallit rajoittuvat 500-550 Mt/s nopeuksiin. Tästä huolimatta peruskäytössä NVMe SSD ei välttämättä tuo merkittävää nopeusetua, sillä PCIe-väylän kautta toimiva asema vaatii edelleen hieman pidemmän käynnistysajan, ja valtaosa käyttöjärjestelmän ja sovellusten tiedonsiirrosta ei hyödynnä suurta peräkkäislukunopeutta.
LGA 1151-kantaa käyttävien 100-sarjan emolevyjen osalta myös muistityyppi vaihtuu Skylaken myötä DDR4-muistiksi. Siinä missä edullisimmat DDR3-muistit toimivat yleensä 1333/1600 MHz nopeuksilla, DDR4 nostaa tämän 2133/2400 MHz tasolle, ja hintavampia malleja löytyy myös muun muassa 2666 ja 3000 MHz nopeuksilla. Megahertsilukemista huolimatta uusien muistien latenssit ovat kuitenkin korkeammat, joten suorituskykyetu ei ole suoraan laskettavissa, eikä valtaosa peruskäyttäjän tai pelaajan sovelluksista ole kovin muistikaistariippuvaista. Viime aikoina on nähty muutamia raportteja nopeampien muistien tuomasta edusta CPU-pullonkaulaisissa tilanteissa peleissä, mutta yleisellä tasolla muistit kannattaa edelleen valita hinnan perusteella, eikä supernopeasta ja superkalliista muistista ole välttämättä silmin havaittavaa hyötyä.
Huomion arvoista on myös se, että Skylakelle löytyy emolevypuolella myös DDR3-muistia käyttäviä emolevyjä, mutta Intel on varoittanut käyttämästä Skylake-suorittimia vanhalla muistityypillä, sillä korkeammalla jännitteellä varustetut muistit saattavat pidemmällä aikavälillä vahingoittaa suoritinta. Virallisesti Intel tukee vain DDR3L-mallin muisteja vain 1.35 V jännitteellä, vaikka osa emolevyvalmistajista lupaa tuen 1,5 V ja jopa 1,65 V malleille. Myös DDR4-muistinopeuksien osalta tuki yltää vain 4133 MHz nopeuteen asti, vaikka markkinoiden nopeimmat DDR4-muistit ohittavat jo tämänkin rajan.
Skylake alustana nostaa hintoja hieman ylöspäin kalliimman muistin myötä, mutta myös uudet suorittimet ja Z170-emolevyt ovat hieman Haswell-mallistoa hintavammat. Näin ollen se ei juurikaan tuo merkittävää kehitystä hinta/suorituskykyakselilla, mutta se lienee silti useimpien valinta uutta pelikonetta kootessa.
Katsaus AMD:n ja Intelin nykytilanteeseen suoritinrintamalla
Lienee oikeutettua sanoa, että viime vuosina työpöytäsuorittimien rintamalla ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä suorituskyvyn osalta, ja esimerkiksi allekirjoittanut on pitkään tyytynyt omassa pelikoneessaan jo kypsään ikään ehtineeseen Sandy Bridge –arkkitehtuurin i5 2500K-prosessoriin. Intelin prioriteetit ovat siirtyneet tehonkulutuksen ja näytönohjainsuorituskyvyn parantamiseen, ja työpöydälle lisätehoa vaativille jäljelle ovat jääneet vain työasemakäyttöön suunnatut LGA 2011 -kannan hintavat mallit, jotka tuovat lisäsuorituskykyä lähinnä useampaa säiettä vaativille sovelluksille.
Ehkä merkittävin innovaatio tällä saralla on eräisiin Intelin suoritinmalleihin lisätty Crystalwell-piiri, joka toimii eräänlaisena lisämuistina nopeuttamaan näytönohjaimen toimintaa. Crystalwellin voimin Intelin nopeimmat Broadwell-suorittimet ovat nyt nopeampia kuin AMD:n tehokkaimmat APU-suorittimet myös pelisuorituskyvyssä. Nopeuslisä ei tule kuitenkaan ilmaiseksi, sillä lisämuistipiiri on kallis ratkaisu muistikaistaongelman ratkaisemiseksi, ja työpöytä-Broadwellit ovat merkittävästi kalliimpia kuin AMD:n tehokkaimmat APU-mallit. Kehityksestä huolimatta integroidut piirit soveltuvat edelleen lähinnä kevyempien pelien pelaamiseen matalemmilla resoluutioilla, esimerkkinä vaikka suositut MOBA-pelit kuten DOTA 2 tai League of Legends. Budjettivaihtoehtoa etsivälle AMD:n APU saattaa olla toimiva ratkaisu, mutta toisaalta esimerkiksi edullinen Pentium-suoritin ja erillisnäytönohjain voi osoittautua paljon tehokkaammaksi paketiksi.
128 Mt eDRAM-muisti Broadwell-piirin yläpuolella on kookas ja kallis tapa nostaa integroidun näytönohjaimen suorituskykyä
AMD:n osalta kokonaan uutta arkkitehtuuria epäonnistuneen Bulldozerin jälkeen odotellaan aikaisintaan ensi vuoden lopulle Zen-arkkitehtuurin julkaisun myötä. Siihen saakka AMD turvautuu iäkkääseen AM3+-kantaan, ja kilpailee lähinnä Intelin edullisempien i3- ja i5-mallien kanssa. AMD:n 8-ytimiset mallit ovat kilpailukykyisiä lähinnä hyvin säikeistetyissä sovelluksissa, mutta esimerkiksi peleissä yleensä pullonkaulaksi muodostuu yksittäinen säie.
Tämän vuoden osalta suurimmat julkaisut tapahtuivat keväällä Broadwell-alustan työpöytämallien myötä, ja syksyllä julkaistiin uusi Skylake-arkkitehtuuri täydellä tuoterintamalla aina vähävirtaisista alle 5 W mobiilipiireistä työpöytäpuolen 91 W malleihin uudella LGA 1151 -kannalla. Intel tarjoaa edelleen myös tehokäyttäjille suuremmalla ydinmäärällä varustettuja suorittimia LGA 2011 v3 -kannalla, mutta nykyiset mallit pohjautuvat vielä Haswell E -arkkitehtuuriin, ja uudempaa on luvassa ensi vuoden alkuun Broadwell E:n julkaisun myötä.
Skylake tuo edelleen melko marginaalisen suorituskykyparannuksen peleissä, ja esimerkiksi Sandy Bridge -arkkitehtuuriin verrattuna puhutaan arviolta 25% suorituskykylisästä pelikäytössä, mutta esimerkiksi Haswell-arkkitehtuuriin ja kesällä myyntiin saapuneisiin Broadwell-malleihin verrattuna erot ovat pieniä. Maininnan arvoista on, että Intelin tehokkain i7-6700K toimii 4,0 GHz kellotaajuudella vakiona, kun taas i5-6600K toimii 3,5 GHz kellotaajuudella. Näin ollen Hyperthrearding-tuettu malli voi olla lisähintansa arvoinen myös pelaajille, jotka eivät aio ylikellottaa suoritintaan. Perinteisesti edullisempi i5-malli on ollut paras valinta pelaajille, ja ylikellotettuna se ei edelleenkään jää jälkeen pelikäytössä.
Skylake-arkkitehtuurin merkittävimmät kehitysaskeleet työpöytämallien osalta löytyvät enimmäkseen itse emolevypuolelta. NVMe-tuki on merkittävä kehitysaskel SSD-asemien nopeuksien osalta, ja nopeimmat kuluttajamallit yltävät yli 2000 Mt/s peräkkäislukunopeuksiin, siinä missä vanhemmat SATA III -liitäntään kytkettävät mallit rajoittuvat 500-550 Mt/s nopeuksiin. Tästä huolimatta peruskäytössä NVMe SSD ei välttämättä tuo merkittävää nopeusetua, sillä PCIe-väylän kautta toimiva asema vaatii edelleen hieman pidemmän käynnistysajan, ja valtaosa käyttöjärjestelmän ja sovellusten tiedonsiirrosta ei hyödynnä suurta peräkkäislukunopeutta.
LGA 1151-kantaa käyttävien 100-sarjan emolevyjen osalta myös muistityyppi vaihtuu Skylaken myötä DDR4-muistiksi. Siinä missä edullisimmat DDR3-muistit toimivat yleensä 1333/1600 MHz nopeuksilla, DDR4 nostaa tämän 2133/2400 MHz tasolle, ja hintavampia malleja löytyy myös muun muassa 2666 ja 3000 MHz nopeuksilla. Megahertsilukemista huolimatta uusien muistien latenssit ovat kuitenkin korkeammat, joten suorituskykyetu ei ole suoraan laskettavissa, eikä valtaosa peruskäyttäjän tai pelaajan sovelluksista ole kovin muistikaistariippuvaista. Viime aikoina on nähty muutamia raportteja nopeampien muistien tuomasta edusta CPU-pullonkaulaisissa tilanteissa peleissä, mutta yleisellä tasolla muistit kannattaa edelleen valita hinnan perusteella, eikä supernopeasta ja superkalliista muistista ole välttämättä silmin havaittavaa hyötyä.
Huomion arvoista on myös se, että Skylakelle löytyy emolevypuolella myös DDR3-muistia käyttäviä emolevyjä, mutta Intel on varoittanut käyttämästä Skylake-suorittimia vanhalla muistityypillä, sillä korkeammalla jännitteellä varustetut muistit saattavat pidemmällä aikavälillä vahingoittaa suoritinta. Virallisesti Intel tukee vain DDR3L-mallin muisteja vain 1.35 V jännitteellä, vaikka osa emolevyvalmistajista lupaa tuen 1,5 V ja jopa 1,65 V malleille. Myös DDR4-muistinopeuksien osalta tuki yltää vain 4133 MHz nopeuteen asti, vaikka markkinoiden nopeimmat DDR4-muistit ohittavat jo tämänkin rajan.
Skylake alustana nostaa hintoja hieman ylöspäin kalliimman muistin myötä, mutta myös uudet suorittimet ja Z170-emolevyt ovat hieman Haswell-mallistoa hintavammat. Näin ollen se ei juurikaan tuo merkittävää kehitystä hinta/suorituskykyakselilla, mutta se lienee silti useimpien valinta uutta pelikonetta kootessa.
Kommentoi artikkelia
Kirjaudu sisään