Testissä Sonyn 3D-silmikko HMZ-T3W – Privaatti kotiteatterikokemus tyyriiseen hintaan

Näyttö

Silmikko tarjoaa kummallekin silmälle oman 1280 x 720 -resoluutioisen OLED-näytön, joiden linssit ovat säädettävissä silmäkohtaisesti. Näkymän optimoimiseen säätämällä menee hyvä tovi, mutta kun asetukset ovat lopulta kohdillaan, HD-tasoinen näkymä tarjoaa syvät värit, hyvän kontrastin ja terävän kuvan. Harjaantuneimmat silmät epäilemättä erottavat, ettei kyseessä ole Full HD -resoluutio, mutta ainakin minun silmääni kuva näytti yllättävän hyvälaatuiselta. Näkymä on kuvasuhteeltaan 16:9. Linssit luovat myös illuusion etäisyydestä, joten vaikutelma on hyvin pitkälti sama kuin istuisit elokuvateatterissa katselemassa kaukana olevaa suurikokoista valkokangasta – Sonyn mukaan tarkalleen ottaen 750 tuuman ruutua 20 metrin etäisyydeltä. Laitteen asetuksista löytyy myös 24 fps True Cinema -asetus, joka osaltaan vie elokuvankatselun lähemmäksi elokuvateatterikokemusta. 3D-efektit vaikuttivat välittyvän hyvin, enkä parhaimmillaan osannut tehdä eroa silmikon ja elokuvateatterin 3D-efektien laadun välillä. Näyttö pysyi myös hyvin vauhdissa mukana, enkä havainnut nopeissa kohtauksissa mainittavaa kuvan sumentumista.

Käyttökokemus

Silmikon akun lataaminen kestää noin viisi tuntia, joten laite kannattaa laittaa latinkiin ajoissa ennen käytön aloittamista. Seuraava haaste onkin sitten silmikon istuttaminen kupoliin: hihnojen kanssa säätäminen ottaa oman aikansa, sillä laitteen pitää pysyä silmillä liikkumatta, mutta liian tiukat hihnat rupeavat painamaan ikävästi pitkällä tähtäimellä. Silmikon otsatyyny on myös syytä säätää kohdilleen, jottei laite lepää nenän päällä. Linssien katselukulman säätäminen molemmille silmille vaati sekin tarkkuutta: kun kuva on kohdillaan, se muodostuu komposiittina molempien silmien näkökentästä, ja näin ollen jää äärireunoiltaan hieman sumeaksi, vaikka näytön tarkentumista voi koettaa vielä viilata omalle näkökyvylle sopivaksi asetusten kautta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että päätä raapiessa hihnojen alta tai jopa kulmia kohottaessa kuva saattaa hetkellisesti uida pois fokuksesta – tosin on myös huomattava, että kärsin lievästä hajataitosta, mistä syystä ongelma saattoi korostua minulla erityisesti.

Fyysisten linssinsäätimien lisäksi silmikon linssien ohjelmistoasetukset on säädettävä kohdilleen käyttöä aloitettaessa. Tähän toimenpiteeseen laitteen ohjelmisto ohjaa vaihe vaiheelta kädestä pitäen. Näiden säätöjen lisäksi laitteen asetusvalikosta löytyvät kattavat näyttö- ja äänentoistoasetukset, joista laitteen toimintaa voi muokata näytön kirkkaudesta, väristä ja kontrastista aina äänentoiston bassoääniin saakka. Silmikon voi myös halutessaan lukita salasanalla, mikäli haluaa esimerkiksi rajoittaa laitteen käyttöä muksuilta.

Silmikon ja suoritinyksikön välinen langaton yhteys hyödyntää WirelessHD-tekniikkaa ja toimi testin aikana viiveettä. Silmikon vastaanotin sen sijaan oli kovin nirso asemointinsa suhteen, ja hukkasi signaalin helposti, mikäli sen ja lähettimen väliin joutui jotain. PlayStationin pelaaminen toisesta huoneesta käsin ei siis onnistunut langattoman yhteyden välityksellä. Pariin otteeseen testijakson aikana silmikon vastaanotin onnistui myös hukkaamaan signaalin hetkellisesti ilman mitään näkyvää syytä – sinänsä pieni mutka matkassa, mutta esimerkiksi leffan kelaaminen takaisinpäin muutaman sekunnin verran yhteyden pätkäisyn takia oli silti rasittavaa. Pelatessa tätä ei onneksi päässyt tapahtumaan kertaakaan; olisin saattanut repiä pelihousuni, jos näkymä olisi sattunut häviämään juuri ratkaisevilla hetkillä.



Parhaimman mahdollisen signaalin saamiseksi silmikon vastaanotin kannatti tukea pystyyn.


Ensikokeiluni pelaamiseen tapahtui PlayStation 3:lla Red Dead Redemption -pelin parissa. Viiveettömän yhteyden ansiosta pelaaminen sujui ongelmitta, värit sekä kuvan tarkkuus olivat moitteettomat ja vaikka kyseessä ei ollutkaan 3D-peli, silmikko tehosti selkeästi pelimaailmaan uppoutumista. 3D-pelin kanssa (Super Stardust HD) silmikko onnistui tekemään vielä suuremman vaikutuksen kyvyillään. Äänentoistossa ei myöskään ollut moittimista tunnelmanluojana. Olin kuitenkin jättänyt silmälasini pois päästä, koska en ajatellut tarvitsevani niitä, kun näyttö oli aivan silmien edessä. Näkymän tarkkuuden kanssa ei ollut ongelmia, mutta huomasin silmieni väsyvän jo reilun tunnin pelaamisen jälkeen. Toisella testikerralla seuraavana päivänä laitoin silmälasit päähäni silmikon alle, jonne ne mahtuivat helposti. Lasit eivät vaikuttaneet kuvan terävyyteen, mutta selkeästi vähensivät silmien väsymistä: yli kahden tunnin mittaisen elokuvan katselu sujui vaivatta lasit päässä. Tämän perusteella ensikokeilulla havaitsemani silmien väsyminen liittynee ensisijaisesti näkökykyyni eikä silmikon toimimiseen, ja suosittelenkin, että jos laittaisit silmälasit päähäsi elokuvateatteriin mennessä, teet sen myös silmikkoa käyttäessä.

Vaikka silmälasien käyttö tuntuikin ratkaisevan silmienväsymisongelman, hihnojen huolellisesta säätämisestä huolimatta laite alkoi painaa päätä reilun puolentoista tunnin katselun jälkeen. Laitteen tukeminen kädellä tai asennon muuttaminen aiheutti tietysti silmikon näkökulman häiriintymisen, jolloin optimaalinen katselukulma- ja asento piti hakea uudelleen. Silmikon paino keskittyy eteen, joten myös pään oikeasta asennosta piti huolehtia niskakivun välttämiseksi; tämä korostui etenkin nopeatempoisia pelejä pelattaessa, jolloin peliin keskittyessä ergonominen peliasento pääsi helposti unohtumaan.



Alemman näkösuojan kiinnityksen kanssa meinasi palaa hihat.


Silmikon yläosasta löytyi kumiset lipareet, jotka estivät päivänvalon paistamisen silmikon sisään yläkautta, mutta alaosan avonaisuus häiritsi katselua jossain määrin – laitteen mukana tullut silmikon alaosaan kiinnitettävä kuminen suojus ratkaisi kyllä tämän ongelman, vaikka olikin hankala asettaa paikalleen ja irtosi helposti silmikkoa riisuessa. Tästä syystä sammutin ennemmin valot huoneesta kuin rupesin temppuilemaan alasuojuksen kanssa. Tämä aiheutti muutamia koomisia komplikaatioita: parempi puoliskoni ei kauheasti arvostanut tilannetta, jossa hän saapui pimeään olkkariin, naksautti valot päälle ja päätyi huutamaan kuin palosireeni minun istuessa hiljaa silmikko päässä sohvalla. Myönnettäköön, että hieman säikähdin itsekin, kun kesken elokuvan katselun joku rupesi kirkumaan vieressä. Henkilökohtainen teatterikokemus siis onnistui, mutta sosiaalisia ulottuvuuksia laite lähinnä haittasi.

Silmikko myös lämpeni hieman reilun tunnin käytön jälkeen, mutta ei missään nimessä häiritsevässä määrin. Langattoman yhteyden käyttäminen söi akkua tehokkaasti ja lataaminen oli tarpeellista vajaan neljän tunnin käytön jälkeen. Silmikon katselu HDMI-kaapelilla yhdistettynä sen sijaan tuplasi akkukeston langattomaan yhteyteen verrattuna, eli virtaa piisasi reilusti yli seitsemän tunnin sessioihin.