Testissä Intelin 510-sarjan SSD-asemat: SATA 6 Gb/s saapuu

X25-M-malli teki SSD-asemista todellisen vaihtoehdon innokkaiden harrastajien suorituskykytarpeeseen. Siihen asti SSD-asemat olivat siistejä ja kalliita leluja, joita hankkivat vain leveilystä kiinnostuneet liialla rahalla varustetut tehokäyttäjät. X25-M oli edelleen kohtalaisen kallis, mutta se saavutti jo tason, jossa hinta ei ollut ylivoimainen Core i7 –pohjaista järjestelmää rakentaville, juuri kuten Intel halusikin.

Muistan edelleen selvästi, kun osallistuin aseman esittelytilaisuuteen IDF 2008 –tapahtumassa. Intelin edustajien mukaan SSD-asemilta tähän asti nähdyt tulokset olivat niin heikkotasoisia, että yhtiö päätti kehittää asemalle oman ohjaimen. Kun X25-M saapui markkinoille, se oli nopein testaamamme asema. Sen 10-kanavainen arkkitehtuuri ja monisoluinen NAND-muisti voittivat nopeudessa jopa muutamat SLC-muistiin perustuvat kilpailijansa.

Lienee selvää, että Intel sytytti koko alalle innovaation aallon, jonka jälkeen yhtiöt kuten JMicron, Indilinx, Marvell ja SandForce päätyivät kehittämään ja parantamaan omia tuotteitaan. Tuon alun jälkeen olemme nähneet parhaan suorituskyvyn kruunun vaihtavan omistajaa tiuhaan tahtiin. Silti asemia verrataan edelleen lukemiin, joita Intelin X25-M saavutti (joka on nyt toisessa 34nm:n muistia käyttävässä versiossaan).



Miten se pystytään tekemään uudelleen?
Intel suunnitteli oman muisitohjaimen kun yhtiö halusi mukaan SSD-asemien markkinoille, mutta olemassa oleva tarjonta ei ollut tyydyttävällä tasolla. Suunnittelutyön tulokset olivat vaikuttavia. Kun aikaa kului ja kilpailijat kirivät X25-M:n suorituskykyeroa umpeen, mietimme miten Intel tulee vastaamaan haasteeseen.

Olimme muutama viikko sitten erittäin yllättyneitä, kun kuulimme Intelin olevan tällä kertaa tyytyväinen nykyiseen tarjontaan ja seuraavassa asemassa käytettäisiin kolmannen osapuolen suunnittelemaa ohjainta.
Toisaalta päätöksessä on järkeä. Intel suunnitteli X25-M-asemat käytettäväksi omien Nehalem-pohjaisten alustojensa yhteydessä, sillä perinteiset tallennusratkaisut olivat osoittautuneet pullonkauloiksi alustojen kokonaissuorituskyvyssä. Nyt kun tarjolla on pilvin pimein uusia ja nopeita asemia, Intelin alkuperäinen tavoite on saavutettu eikä sen nopeimpienkaan prosessoreiden tarvitse enää kärsiä massamuistien aiheuttamista hidastumisista.



Toisaalta taas… hitto. Kaikkihan rakastavat hyvää taistelua ja kilpailua. Kun tiedämme, että SandForce-ohjaimia käyttävät asemat ovat tällä hetkellä markkinoiden nopeimpia ja niiden toinen sukupolvi on tulossa markkinoille muutaman viikon sisään, jonkun muun kuin SandForce-ohjaimen valitseminen vaikuttaa alistumiselta häviöön.

SSD 510 pintaa syvemmältä

Intel tosiaan valitsi Marvellin 88SS9174-mallin. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama 88SS9174 joka nähdään Crucialin C300-mallissa. Intel käyttää BKK2-liittellä varustettua SATA 6 Gb/s –liitäntää tukevaa mallia, kun Crucialin käyttämässä ohjaimessa on BJP2-mallimerkintä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsemme testaamaan Marvellin uudempaa ohjainta. Tästä huolimatta Intel käyttää ohjaimessa omaa ohjelmistoaan, joka on suunniteltu nimenomaisesti tiettyä käyttötarkoitusta varten. En kuitenkaan pilaa yllätystä tässä vaiheessa. Asia käy hyvin ilmi myöhemmistä mittaustuloksista.





Intel on päätynyt käyttämään myös omia 34 nm:n NAND-siruja, mikä on mielenkiintoinen valinta ottaen huomioon muualla nähdyt kiistat 25 nm:n flash-muistin käytöstä syntyneet kiistat. Intel aikoo valmistaa SSD 510 –asemasta 120 GB ja 250 GB kapasiteetilla varustetut versiot. Meille lähetetty 250 gigatavun malli koostuu siruista, jotka on paketoitu 16 eri koteloon, joista kukin tarjoaa 16 GB kapasiteettia. Välimuistina on 128 MB Hynixin valmistamaa DDR-1333-muistia. Molemmat asemat on rakennettu 9,5 mm:n paksuiseen koteloon.

Näiden komponenttien perusteella asema muodostaa hämmentävän kokonaisuuden, ottaen huomioon Intelin aiemmat SATA 3 Gb/s –asemat ja nykyisen OCZ:n Vertex-asemien hallitseman kilpailutilanteen.



Satunnais luku- ja kirjoitusoperaatioiden nopeus on meille lähetetyssä 250 GB asemassa itse asiassa pienempi kuin X25-M-mallissa. Vertailun vuoksi OCZ:n tulevan Vertex 3:n 4 KB satunnaiskirjoitusnopeudeksi ilmoitetaan enimmillään 60 000 IOPs. Intel pärjää huomattavasti paremmin jatkuvissa lukuoperaatioissa, joiden nopeudeksi ilmoitetaan enintään 500 MB/s käytettäessä 6 Gb/s –liitäntää. OCZ pärjää silti paremmin kirjoitusoperaatioissa, jotka on merkitty sujumaan 525 MB/s nopeudella verrattuna Intelin 315 megatavuun sekunnissa.



Suorituskyky kuitenkin tippuu kun siirrytään pienempään 120 GB mallin. Mistä se johtuu? SSD:t saavuttavat parhaan suorituskyvyn pystyessään levittämään luku- ja kirjoitusoperaatiot useiden eri muistimodulien välille. Intelin X25-M-mallissa käytettiin 10-kanavaista arkkitehtuuria kun SSD 510 –sarjassa on kahdeksan kanavaa.

Olettaisin, että Intel käyttää puolet vähemmän NAND-moduuleita 120 GB –mallissaan. Tosielämässä tarvittaisiin huomattava määrä samanaikaisia luku- tai kirjoituspyyntöjä, jotta asemien erot suorituskyvyssä tulisivat esiin ja kuten tulevissa testeissä havaitaan, tämä SSD ei pärjäisi muutenkaan hyvin juuri niissä tilanteissa.