Ulkoasu

Ambiance ja Radiance

Ubuntu 10.04 LTS on siirtynyt pois vanhasta Human -teemasta, joka on ollut oletuksena kaikissa julkaisuissa niin kauan kuin muistan. Sen paikalla on uusi Ambience-teema.

Mikä hitto on aubergiini? Ilmeisesti kyseessä onkin munakoison väri. Itse asiassa aubergine tarkoittaa munakoisoa. Tavallaan olen todella iloinen, että käyttöjärjestelmä on vihdoin siirtynyt ruskeasta teemastaan johonkin muuhun. Mutta että violetti? Todellako?



Onneksi Canonical piti oranssin, joka on ollut käytössä vuosia, vaikka sekin on käynyt muutoksen läpi. Orannsi on edelleen pääväri ikoneissa ja monissa painikkeissa. Mutta tällä kertaa lisätty punainen väri lisää oranssin syvää ja rikasta hehkua. Alkuun ajattelin vain miten kamalalta violetti ja oranssi näyttivät yhdessä. Mutta kun näet ne uudessa tummassa Ambience-teemassa, erot violetin ja aubergiinin sekä oranssin ja veriappelsiinin välillä tulevat kristallinkirkkaiksi. Se näyttää viihtyisältä ja yhtenäiseltä. Ja kaikkein tärkeintä, se näyttää erilaiselta kuin muiden käyttöjärjestelmien perusulkoasu. Ubuntun erottaa selvästi muista GNOME-jakeluista.

Ambiance on tumma teema, joten joillain ohjelmilla saattaa olla fonttiväriongelmia. Yksi sellaisista ohjelmista on supersuosittu VoIP-klientti Skype, joka käyttää oiken napin valikossa mustaa tekstiä mustalla taustalla. Hiiren pitäminen valikon yllä valaisee valitun kohdan.



Huolimatta ajoittaisista ongelmista tumman teeman kanssa, Ambiance on yksi parhaimmista tummista teemoista. Niille, jotka eivät pidä tummasta teemasta tai sen bugeista, Canonical tarjoaa Radiancen, vaalean, melkein kermanvärisen kaksosen Ambiancelle. Myös se on nätti, mutta ei toimi yhtä hyvin aubergiinin kanssa kuin tummempi teema.



Brändäyksen päivitystä

10.04 LTS ei ole ainoastaan teeman osalta päivittynyt edellisistä versioista. Canonical on myös kokonaan uusinut Ubuntun brändin. Alla komeilevat uusi logo ja fontti vanhan vieressä.



Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Ubuntun vanhasta logosta ja fontista, mutta uusi brändi näyttää aivan yhtä hyvältä. Jos vertaat logoa uuteen väriteemaan, se näyttää hyvin ammattimaiselta.

Miksi kaikki ajavat väärällä puolella!?!

Yksikään Ubuntu 10.04 -arvostelu ei olisi täydellinen jos siinä ei mainittaisi ikkunoidenhallinnan (minimointi, maksimointi/palautus ja sulku) siirtyneen vasempaan laitaan - kuten Macilla. Onko se rasittavaa? Kyllä. Onko se helppo muuttaa? Ei. Onko se erityisen tärkeä asia? Ei oikeastaan. Yritin etsiä painikkeita oikeasta laidasta ensimmäiset 20 minuuttia Lucid Lynxillä, mutta sen jälkeen totuin uuteen järjestykseen. Siitä huolimatta kuulisin mielelläni miksi tämä muutos on tehty. Onko mahdollinen “windicaattorien" tuleminen ainoa syy? Vai ovatko he vain niin vakavissaan käännyttämässä Macin käyttäjiä? Imitoimalla?

Vaikka Canonical kuinka haluaisi käännyttää Macin käyttäjiä Ubuntuun, se saattaa olla liikaa vaadittu. Macin käyttäjät eivät luovu brändistä yhtä herkästi kuin PC-käyttäjät. Kuten sanotaan, once you go Mac you never go back. En tosin tarkoita sitä että MacOSX:n käyttäminen malliesimerkkinä Ubuntulle olisi huono asia. Itse asiassa se on luultavasti hyvä idea. Monella tapaa MacOSX tarjoaa hiotumman käyttökokemuksen kuin Windows. Ongelma on siinä, että Macilla on arvioitu 7% markkinaosuus, kun taas Windowsilla yli 90%. Windowsilla on siis yli kymmenen kertaa enemmän käyttäjiä kuin Macilla. Miksi siis tehdä asiat hankaliksi enemmistölle? Toki Macin käyttäjät tuntevat olonsa kotoisaksi, mutta he harvemmin vaihtavat uuteen. Sen sijaan yhdeksän kymmenestä on jo tottunut Windowsin tapaa tehdä asiat, ja historiallisesti ovat herkempiä vaihtamaan tuotteitaan. Käyttökokemuksen helpottamisen näkökulmasta muutoksesssa ei ole järkeä.



Myös toiminnallisuudella on vaikutusta ikkuna-asettelussa. Vasemmanpuoleisella asettelulla ei ole taaskaan järkiperusteita. Valikkopalkki on heti sulkunapin alapuolella. MacOSX:llä tätä ongelmaa ei ole, sillä siinä käyttöjärjestelmässä valikkopalkki siirtyy työpöydän yläpalkiksi. Myös Applications -valikko on heti maksimoidun ikkunan yläpuolella. Voin helposti kuvitella vanhana Windows-käyttäjänä (tai Mac-käyttäjänä) hermostuvan kun vahingossa painan kiinni etummaisen ikkunan kun yritän avata Applications -valikkoa avatakseni ohjelman.



Kannattaa myös huomata, että uloskirjautumis- ja koneen sulkemisvalikko ovat oikealla yläpalkissa. Sinun täytyy sulkea käyttöjärjestelmä tästä nurkasta, joten loogista olisi, että myös ohjelmat suljettaisiin tältä suunnalta. Myös ei-GTK ohjelmissa ikkunanhallintapainikkeet ovat edelleen oikealla puolella. Esimerkiksi Google Chrome. Onneksi voit korjata tämän klikkaamalla oikeaa hiiren painiketta Chromen pseudo-otsikkopalkin kohdalla ja valitsemalla Use System Titlebar And Borders. Muissakin ohjelmissa joissa on useampia paneeleita auki, kuten OpenOffice.org, paneelin sulkunappi on oikeassa kulmassa. Se vain on nurkka josta sulkunapit yleensä löytyvät.



Nyt hieman suunnitelluista "windikaattoreista". Jos näiden ikkunaindikaattorien tuleminen on ainoa syy miksi ikkunakontrollit siirrettiin, luultavasti muutos on oikeutettu. Mutta ei vielä nyt. En näe yhtään windikaattoria Lucidissa, joten miksi siirtää kontrollit nyt? Jos windikaattorit ovat muutoksen syy, en ala kritisoimaan ajatusta. Se tarkoittaa vain sitä, että kyseessä on taas yksi kerta kun Canonical muuttaa nykytilannetta valmistautuakseen ominaisuuksille joita ei ole vielä kuitenkaan toteutettu. Tämä muistututtaa päätöksestä korvata Pidgeon Empathyllä ja korvata Add/Remove Applications Ubuntu Software Centerillä. Molemmissa tapauksissa uudemmilla ohjelmilla oli vähemmän toiminnallisuutta kuin korvattavilla. Näissä tapauksissa uusilla ohjelmilla oli myös ylimääräisiä ominaisuuksia ja integraatiota jota on suunniteltu, mutta ei vielä toteutettu. Koska tarvetta välittömälle muutokselle ei ole, Canonicalin olisi pitänyt tarjota helppo tapa vaihtaa kontrollien paikkaa Appearances -työkalun avulla - taas yksi asia, jossa KDE voittaa GNOMEn.