Havainnot ja kokemukset testikokoonpanoilla

64-bittinen testikokoonpano

64-bittistä kokoonpanoa käytettiin enimmäkseen ohjelmistotesteissä. Eri ohjelmien asentaminen ja valmistelu oli helppoa Lucidissa. Minun täytyi käyttää ohjelmistoja ohjelmistolähteistä, DEBeistä, PPAsta, shell-asennuksista ja kääntämällä lähdekoodista saadakseni kaikki testit asetettua valmiiksi. Kaikissa näissä tavoissa on erilaisia askelia, ja jotkut tavat on helpompia kuin toiset. Mutta missään kohtaa en törmännyt isompiin ongelmiin jotka olisivat vieneet paljon aikaa Lucidilla.

Hardyn tapauksessa asiat olivat hieman erilaiset. Loppumattomat riippuvuusongelmat johtivat kokopäiväisiin lib-metsästyksiin ja useita kompromisseja oli tehtävä ohjelmien versionumeroiden kanssa yhteensopivuusogelmien takia. Kaksi merkittävintä asiaa testiohjelmistoja asentaessa olivat juuri-oikeudet sekä levykuvat. Ubuntu 10.04 LTS oli nopea, vakaa ja virheetön tällä kokoonpanolla. Se ole merkittävsti hiotumpi ja terävämpi kuin LTS-edeltäjänsä samalla kokoonpanolla.

32-bittinen testikokoonpano


32-bittinen kokoonpano on vanhempi usean käyttäjän PC, jolla tehdään ajoittasia verkko-ostoksia, sosiaalisten verkkojen käyttöä, tutkimusta ja kevyttä pelailua. Siinä oli ennestään Kubuntu 9.10. Vaikka se oli kaunis ja ominaisuusrikas työpöytä, OS oli kuitenkin hieman liian raskas koneelle.

Testikannettava

Lucid Lynx asentui läppärille huomattavan helposti. Kaikki, mukaan lukien WiFi ja trackpad, toimivat suoraan. Ensimmäinen kerta minulle. Ennen minun täytyi aina liittää kannettava verkkoon johdolla saadakseni tarvittavat ajurit. Asensimme Nvidian ajurin järjestelmäpäivitysten jälkeen, mutta tämäkin onnistui WiFillä.

Suorituskyky oli hyvä verrattuna Vista-asennukseen, joka tuli esiasennettuna koneen mukana. Valikot aukesivat paljon nopeammin. Kosketuslevy toimi loistavasti. Minun täytyi disabloida tap-to-click (koska vihaan tap-to-clickiä), mutta muuten minun ei tarvinnut muuttaa kiihdytysasetuksia tai herkkyyttä. Scrollaus oli nopeaa ja herkkä eikä katkeillut marginaalin ohuuden takia.

Netbook-miniläppäri

Tämä oli ainoa kone jossa käytettiin Desktop Editionin sijaan Ubuntu Notebook Editionia.

Minun täytyy sanoa, etten pidä ollenkaan "netbook-käyttöliittymästä". Siis työpöydättömästä valikkoruudusta jossa on ylisuuria ikoneja ja liian ohuita työkalupalkkeja. Reaktionani on aina ollut yrittää koskettaa kuvaruutua käynnistääkseni ohjelman. Mutta koska kyseessä on miniläppäri, siinä on näppäimistö ja kosketuslevy eikä kosketusnäyttöä. Mikä on siis valikon ja jättikuvakkeiden tarkoitus? Niille, jotka väittävät UIn auttavan näkemään paremmin pienellä näytöllä, voin kertoa, että ehkäpä se 10 tuuman näyttö ei vain ole tarkoitettu heikkonäköisille. Käytän paljon mieluummin työpöytäversiota miniläppärilläkin. Toisaalta Lucid Lynx Netbook Edition on ehkä parhaimman näköinen. Luultavasti kasoittain spin-off distroja tulee seuraamaan tätä julkaisua.



Käyttäjäkokemuksen osalta valikot eivät tuntuneet yhtä herkiltä kuin muilla testikokoonpanoilla, eikä läheskään yhtä nopeasti kuin puhdas Windows 7 -asennus samalla alustalla. Minun täytyi myös liittää kone verkkojohdolla verkkoon saadakseni WiFin toimimaan. Kosketuslevykään ei ollut miellyttävä. Toisaalta Dell Mini 10v:n kosketuslevy on painajaismainen, eikä sille vain voi mitään.

Lucid on kyllä saanut parannettua tap-to-click -toiminnallisuutta. Jos tykkäät tästä, se on parasta mitä tällä hetkellä on tarjolla. Itse pysyisin kuitenkin työpöytä-distrossa, tai jopa Windows 7:ssa alle 12 tuuman näytöillä.

USB-tikku

Käytin työpöytäversiota netbook-version sijaan, koska: ensinnäkin en pidä netbook-käyttöliittymästä, ja toisekseen tikulla on tarkoitus käynnistää kaikki koneet, joista miniläppäri on vain yksi.
USB-tikulla oli ennen hyvin kustomoitu versio Ubuntu 9.04 Jaunty Jackalope:sta ennen kuin asensin siihen Lucidin. Olin melko tyytyväinen Jauntyyn, mutta se toimi vain hyvin matalalla resoluutiolla 64-bittisellä koneella. Muut distrot olivat myös nopeampia, ja käynnistys kesti ikuisuuden. Lucidilla näitä ongelmia ei ollut. Vaikka luulen, että se pystyisi käynnistymään ja toimimaan nopeamminkin, ero oli selvä verrattuna Jauntyyn.

Huomioita

Vaikka mitään virheitä ei tapahtunut Lucidin testauksen ja peukaloinnin aikana, huomasin muutamia omituisuuksia, jotka käyn läpi tässä.

Vaikka Ubuntu 9.10 Karmic Koala toi mukanaan taustakuvien dia-esityksen, tarjolla ei ole helppoa tapaa sen asettamiseen. Lucid ei eroa tässä; se antaa käyttäjälle vain Cosmos-diaesityksen joka tulee OS:n mukana.

Tehdäksesi kustomoituja diaesityksiä sinun täytyy laittaa kaikki kuvat kansioon, joka vaatii root-oikeudet, sekä muokata XML-tiedostoa johon laitat jokaisen kuvan nimet, sijainnit ja resoluution. KDE:ssä ja Windows 7:ssa on paljon helpompaa luoda samanlaisia dia-esityksiä taustakuviksi. Minulla on vielä tapana vierailla INTERfacelift.com:ssa todella usein, joten diaesitykseni ovat aina satojen kuvien pituisia. Kestäisi siis ikuisuus lisätä kaikki kuvat manuaalisesti XML-tiedostoon.



Uusi Ubuntu 10.04 käynnistyskuva on kohtalaisen miellyttävä--selvästi parempi kuin kumpikaan Karmicin vaihtoehdoista. Toisaalta asennettuani Nvidian ajurit, käynnistyskuva menettää resoluutiota. Kuva ei ole enää keskitetty, ja värit vääristyvät joskus. Tämä tapahtui kaikilla koneilla lukuunottamatta 32-bittistä työpöytäkonetta, joka käytti avoimen lähdekoodin ajureita, sekä miniläppärillä, jossa oli Intelin integroitu grafiikkapiiri.