Asus ROG Swift PG348Q – Pelinäyttöjen aatelia

G-Sync

Nykyiset monitorit virkistävät kuvaa yleensä 60 Hz taajuudella, eli kerran n. 16 millisekunnissa. Näytönohjaimet eivät kuitenkaan renderöi pelikuvaa tähän tahtiin, vaan FPS voi vaihdella hyvinkin paljon. Tämä voi aiheuttaa kuitenkin aiheuttaa repeilyä pelikuvassa kun sisältöä ja näyttöä päivitetään eri tahtiin. Tätä ongelmaa on korjattu yleensä käyttämällä Vsync-asetusta, joka pakottaa kuvan päivittymään 60 Hz:n tahtiin, mutta tämä vuorostaan luo lisää ongelmia tuomalla lisää syöttöviivettä, ja jos näytönohjaimen suorituskyky ei riitä 60 FPS:n tasolle, tippuu FPS puoleen.

Nvidian G-Sync ratkaisee tämän ongelman tuomalla markkinoille uusia näyttöjä, joiden sisällä on uusi G-Sync-piiri, joka mahdollistaa vaihtelevan virkistystaajuuden käytön. Sen sijaan, että näyttö toimisi CRT-ajoilta peräisin olevalla vakiovirkistystaajuudella, näyttö pystyy sopeutumaan näytönohjaimen lähettämään pelikuvaan ilman repeilyongelmia.



G-Sync on asetettavissa Nvidian ohjauspaneelista yksinkertaisella rasti ruutuun -asetuksella. Huomioon on otettava lähinnä se, ettei G-Sync toimi samaan aikaan ULMB-tilan kanssa. G-Sync toimii myös ikkunatilassa GeForce 353.06-ajurien myötä. Windows 8 ja 10 käyttävät tarvittaessa kolmoispuskuroitua v-sync-asetusta ikkunatilassa, joten lopputulos ei välttämättä kuitenkaan tuota suurta eroa ikkunatilassa, oli G-Sync päällä tai ei.



Ikkunatilan lisäksi 353.06-ajurien myötä G-Sync-käyttäjät voivat myös asettaa Vsync-tilan päälle tai pois kun ruudunpäivitys nousee yli maksimivirkistystaajuuden. Käytännössä yli 144 FPS ruudunpäivityksellä mahdollista kuvan repeilyä on erittäin vaikea havaita. Lieneekin siis sovelluskohtaista, onko Vsynciä järkevä käyttää vai ei, ja tässä puhutaankin lähes mitättömän pienistä eroista syöttöviiveen ja kuvanlaadun osalta. Monet epäilemättä päätyvät kuitenkin käyttämään ULMB-tilaa peleissä, joissa FPS on vakaasti yli 100 FPS.

G-Syncin toimivuus peleissä on jossain määrin pelikohtaista, ja sen tuoma hyöty riippuu pitkälti ruudunpäivityksen nopeudesta. G-Syncin edut nähdään parhaiten 40-60 FPS:n tuntumassa, mutta myös korkeammalla ruudunpäivityksellä siitä on hyötyä kun kyseessä on 144 Hz virkistystaajuuden näyttö. Kuitenkin mitä korkeammalle ruudunpäivityksessä noustaan, sitä vaikeampaa kuvan repeilyä on havaita, sillä erot peräkkäisten ruudunpäivitysten välillä ovat pienemmät, ja näin ollen myös repeämän kohdalla siirtymä on vaikeampi havaita. Jos peli pyörii jo 144 FPS:n tasolla vakaasti, lieneekin jo parempi harkita siirtymistä G-Syncistä ULMB-tilaan, joka tarjoaa sen viimeisen ripauksen tarkkuutta kuvaan, vaikka se ei estäkään kuvan repeilyä jos ruudunpäivitys ei ole tahdissa virkistystaajuuden kanssa.

Asus PG348Q:n G-Sync-toteutus on moitteeton, ja 100 Hz virkistystaajuuden voimin 5 ms IPS-paneeli saa aikaan erittäin sulavan kuvan, jota parempaa voi odottaa vain pienemmiltä 165 Hz malleilta. ULMB-tila kuitenkin puuttuu tästä mallista, mikä on hyvä ottaa huomioon kun vertailee Asuksen 16:9 kuvasuhteen ROG-näyttöä tähän huomattavasti kalliimpaan ultralaajakuvamalliin.