Anteeksipyyntö Roger Ebertille

Viimeisessä käymässäni sessiossa tohtori Brian Moriarty Worcester Polytechnic Institutesta yritti ottaa käsittelyyn vaikean kysymyksen — ovatko pelit taidetta? Hän aloitti session kiistanalaisella väitteellä, jonka filmikriitikko Roger Ebert aikanaan teki: pelit eivät ole taidetta, eivätkä koskaan voi olla taidetta.



Tämä väite aiheutti protestimyrskyn peliyhteisön keskuudessa, mikä sai Ebertin kommentoimaan asiaa lisää. Mitä Ebert yritti kertoa väitteellään katosi Internetin flame-sotien jalkoihin.

Moriarty huomautti, että Ebert oli myös sanonut, eri ajankohtana, että suurin osa elokuvista ei myöskään ollut taidetta. Ebertin mieleistä vain muutamat elokuvat vuosien varrella ovat saavuttaneet statuksen korkeana taiteena. Moriarty huomautti, että edes pelit kuten Go tai Shakki eivät ole saavuttaneet taiteen statusta.

Moriartyn luennon ideana oli se, että taide on enimmäkseen mietiskelevä kokemus. Taiteilija tavallaan poistaa kaikki vaihtoehdot taidetta mietiskelevältä. Pelit ovat riippuvaisia pelaajan valinnoista — pelaajan valinnat vaikuttavat tuloksiin ja pelikokemukseen.

Vaikka Moriarty ei sanonutkaan niin, vaikutti siltä, että hän piti mahdollisena, että pelejä voitaisiin pitää populaaritaiteena. Mutta pelien muuttaminen korkeaksi taiteeksi tuhoaisi pelikokemuksen. Pelit ja taide ovat pohjimmiltaan erilaisia, mutta eivät luontaisesti parempia tai huonompia. Pelit ovat kuitenkin olleet olemassa jopa pitempään kuin korkean taiteen käsite.

Selostukseni Moriarty luennosta on kuitenkin melko rajallinen. Toivonkin, että luento tulee tarjolle Youtubeen tai GDC:n sivuille, sillä se on jotain, mitä jokaisen pelaajan pitäisi kuulla.

Jos samurai-aateliset saattoivat arvostaa Go-mestareita suurina sotureina, ehkä pelaaminen on kuitenkin jonkin arvoista.