SSD Caching: Ideat yritysmaailmasta parantavat työpöytäsuorituskykyä

Viime vuonna Intel Developer Forum -tapahtumassa keskustelin GridIron Systems -nimisen yhtiön edustajien kanssa. Yhtiö esitteli TurboCharger -nimistä ratkaisua, jossa käytetään useita SSD-asemia nopeuttamaan Oraclen-ohjelmistolla toimivia tietokantoja. Se oli virittänyt näyttelytilaan 30 TB kapasiteetilla varustetun tallennusratkaisun, joka koostui kahdeksasta laitteesta ja yhdestä kaapista, joka sisälsi 36 kiintolevyä. Kiintolevyt pystyivät 12 GB/s jatkuvaan siirtonopeuteen ja yli miljoonaan IO-operaatioon sekunnissa. Näihin nopeuksiin olisi aiemmin vaadittu noin 3000 short-stroke-tekniikalla rajoitettua erillistä kiintolevyä. GridIronin toteutuksen ytimenä toimivat SSD-asemat, joita käytettiin välimuistina tallentamaan eniten käytetty data, jotta se olisi aina mahdollisimman lähellä keskusmuistia.

Samaa tekniikkaa voidaan toki käyttää vähemmän yritysmaailmaa muistuttavissa käyttötarkoituksissa, vaikka se menettääkin osan hyödyistään kun siirrytään SMB-luokan kuormituksista työpöytäkokoonpanoihin. Välimuistin käyttäminen on yritysten kannalta äärimmäisen kiinnostavaa, sillä sen toteuttamiseksi ei vaadita suuria muutoksia infrastruktuuriin. SSD-asemat voidaan vain sijoittaa isomman kiintolevyjoukon eteen käyttäen älykästä ohjainta ja nopeuslisä saadaan hyödynnettyä automaattisesti.



Tämä ei ole niin suuri ongelma ei juuri kosketa peruskäyttäjiä, jotka voivat sovelluksen luonteesta riippuen asentaa sen joko SSD-asemalle tai mekaaniselle kiintolevylle. Intel kuitenkin tuo SSD Caching -ominaisuuden tehokäyttäjille suunnattuun Z68 Express -piirisarjaan, mikä antaa harrastajille lisää valinnanvaraa.

Intelin ajatuksen taustalla on se, että vaikka SSD-aseman käyttö järjestelmäasemana parantaa suorituskykyä, muualle tallennettu data ei hyödy nopeammasta asemasta. Oikein toteutettu välimuisti parantaa kaikkien usein käytettyjen tiedostojen ja sovellusten suorituskykyä.

Mitä hyötyä on välimuistista?

Olen testaillut SSD Caching -toimintoa jo jonkin aikaa. Tiedustelin muutama viikko sitten Twitteriä käyttäviltä innokkailta tietotekniikkaharrastajilta, käyttäisivätkö he mieluummin SSD-asemaa käynnistyslevynä ja perinteistä kiintolevyä varastona vaiko perinteistä kiintolevyä yhdistettynä SSD-asemalla toimivaan välimuistiin. Äänestys päättyi lähes yksimielisesti SSD-aseman käyttämiseen käynnistyslevynä. Tehokäyttäjät haluavat itse päättää tilankäytöstään, erityisesti silloin, kun sen avulla saadaan enemmän suorituskykyä.

Käynnistyslevyt saattavat kuitenkin olla välillä hankalia. Omien kokemusteni perusteella 80 GB Intel X25-M on ehdoton minimivaatimus koon suhteen ensisijaiseksi käynnistysasemaksi ja se on jo 175 dollarin investointi. Senkin kanssa syntyi ongelmia ja jouduin kasvattamaan kokoa. Tämän hetkinen työasemani sisältää 160 GB SSD-aseman käynnistyslevynä, mikä onkin jo 400 dollarin arvoinen tallennusratkaisu. Jos konetta hankkiessa tallennustilan budjetiksi on laskettu 200 dollaria, mahdollisuutena on käyttää se 2 TB:n Barracuda XT -levyyn tai 80 GB SSD-asemaan, mutta ei molempiin.



Toinen ratkaisu olisi 100 dollarin hintainen 40 GB Intelin X25-V ja 70 dollarin 1,5 TB Barracuda. En kuitenkaan suostuisi käyttämään tuota 40 GB asemaa ainoana järjestelmälevynä. Windows 7 kuluttaa jo 14 GiB kaikesta käyttäjälle jäävästä 37,1 GiB tilasta. Kun asensin kaikki ajurit ja PCMark Vantagen, jäljellä oli enää 18,6 GiB. Siihen päälle Office ja muutama peli tai mikä tahansa muutama paljon käytetty ohjelma, niin tila alkaakin olla loppu. Senkin jälkeen kaikki kiintolevyllä olevat sovellukset ovat magneettisen median ongelmien armoilla.



SSD Caching mahdollistaa kaiken asentamisen 1,5 TB kiintolevylle, jonka jälkeen SSD-asema kiihdyttää huomaamattomasti kaiken lähiaikoina käytetyn tiedon hakua. Siihen tarkoitukseen 40 GB asema on täysin riittävä. Tämän tuloksena tekniikka on houkuttelevaa niiden käyttäjien kannalta, joilla ei ole varaa tarpeeksi isoon SSD-asemaan sekä isoon kiintolevyyn, mutta jotka voivat panostaa isoon kiintolevyyn sekä pienempään SSD-asemaan.