Palanen historiaa: äänikortin kuolema

Äänikortin historia ja sen evoluutio alkaa PC speakeristä ja jota seuraa Tandy 1000, Disney Sound Source, Sound Blaster, Sound Blaster Pro, Pro Audio Spectrum 16, Gravis Ultrasound, Monster Sound PCI, koko Aureal/Sensaura/EAX –aikakausi ja viimein nykypäivä, jossa suurin osa pelaajista tyytyy emolevylle integroituun äänikorttiin.



PC Speaker kykeni aikanaan toistamaan pelkästään hyvin yksinkertaisia piippauksia peleissä (lukuun ottamatta muutamaa harvinaisuutta, joissa prosessori piti huolen puhesynteesistä). Creativen Sound Blasterin mukana siirryttiin moderniin aikakauteen, kun se mahdollisti 8-bittisen 22 KHz:n mono-äänen. Seuraavaksi tuli SB Pro, joka toi mukanaan stereo-äänen. Sen jälkeen PAS16 mahdollisti CD-tasoisen äänen toistamisen (ja siinä oli itse asiassa tehokas vahvistin mukana) kuluttajaluokan PC:llä.

Gravis Ultrasound toi viimeinkin MIDI-syntetisaattorin massojen ulottuville. Jokainen uusi tuotesukupolvi toi kuluttajalle huomattavia ja mitattavissa olevia parannuksia. Asiat kuulostivat paremmalta. DOS-aikakauden lopussa kukaan ei enää muistanut aiemmin tapahtuneita suuria muutoksia äänen laadussa.

Surround- ja 3D-äänen tulo tietokoneisiin toi mukanaan lyhyen mutta kiihkeän kilpailun ajanjakson, kun Aureal, Sensaura ja Creative Labs / EAX taistelivat markkinoiden herruudesta. Sekin päättyi nopeasti, sillä nykypäivän tehokkaille prosessoreille erillisen äänikortin tehtävien haltuunotto ei tuota juurikaan vaikeuksia.



Äänen käsittelyyn kulututettu laskentateho on häviävän pieni osa nykyisten prosessoreiden kokonaissuorituskyvystä ja kun puhutaan äänen laadusta, suurin osa nykyisistä äänikorteista on erittäin riittäviä. Vaikka ammattilaisten käyttämille ASIO-tekniikkaa tukeville äänikorteille on pientä kysyntää, faktat puhuvat puolestaan. Creativen myynti on laskenut tasaisesti koko 2000-luvun ajan.

Vuodesta 2000 vuoteen 2007 äänikorttien myynti putosi 80 prosenttia. Äskettäinen osakemarkkinoiden pudotus oli pahimmillaankin vain 53% ja 25% pudotus nykytilanteessa.



Audiofiilit voivat toki väitellä eri DAC-piirien hienoisista eroista esimerkiksi kohinan suhteen ja väittää, että HDD-pohjaisten musiikkiservereiden yleistyminen todistaa PC:n kykenevän tarjoamaan korkealuokkaista äänentoistoa. En ole varsinaisesti eri mieltä asiasta. Silti suurin osa peleistä ja kuluttajaluokan ohjelmistoista kuulostaa erittäin hyvältä nykypäivän äänikorteilla, koska ohjelmistoja ei ole edes suunniteltu hyödyntämään parasta mahdollista äänenlaatua.

Mikään pelinkehittäjä ei halua kuluttaa rahaa pelien ääniraitojen kunnolliseen nauhoittamiseen, miksaukseen, masterointiin ja levittämiseen 24-bittisenä ja 96 KHz:n näytteenottotaajuudella. Itseasiassa monet Hollywood-tuotannot tehdään nykyään 24bit/48 KHz –laadulla. Ohjelmistokehittäjän kannalta rahaa on parempi käyttää esimerkiksi uusien kenttien lisäämiseen peliin tai grafiikan paranteluun ja prosessorin suorituskyky on paremmassa käytössä grafiikan tai fysiikan laskennassa.

Jos haluaa nauttia pelaamisesta paremmalla äänenlaadulla, kannattaa äänikortin sijaan sijoittaa rahansa parempiin kaiuttimiin. Tämä johtuu siitä, että kaiutintekniikka kehittyy hitaammin, kuin moni muu tekniikan osa-alue.

PC-audion tapauksessa voin antaa saman neuvon kuin vuonna -99. Kannattaa hankkia Klipsch ProMedia –kaiuttimet. Kun ne yhdistää integroituun äänikorttiin, saavutetaan optimaalinen hinta-laatu suhde sekä musiikin että pelien tapauksessa. Jos haluat jotain parempaa, kannattaa siirtyä suoraan erillisiin vahvistimiin ja hi-fi kaiuttimiin.

Äänikorttimarkkinat kuolivat kun:
1. tekniikka ei tarjonnut mitään uutta kuluttajalle eikä sisällöntuottajalle
2. puolijohdetekniikka saavutti pisteen, jossa tarpeeksi hyvä äänenlaatu saavutettiin mitättömällä hinnalla