Llano tuotteet ja alustat

Tässä ensimmäisessä Llano-katsauksessa keskitytään Llanon kannettaviin tietokoneisiin tarkoitettuun alustaan jonka koodinimi on Sabine. Tänään AMD julkaisee siis nimenomaan mobiiliosan, joka menee FS1-kantaan.

Myöhemmin saapuva työpöytäversio ei mene Socket AM3-kantaan eikä myöskään uudempaan Socket AM3+-kantaan vaan se käyttää täysin omaa järjestelmäänsä, joka eroaa muista työpöytämalleista. Sen keskiössä on FM1-kanta.
Llano kuuluu virallisesti Vision A -sarjaan. Se on kolmiportainen järjestelmä jonka jokaisella tasolla on tarjolla erilainen määrä suorituskykyä grafiikan ja prosessorin osalta: A4, A6 ja A8. Jos Audin käyttämä jaottelu on tuttu, tämäkin noudattaa samoja periaatteita. Hyvä taulukko korvaa usein tuhat sanaa, joten tässä on A-sarjan mobiilimallien tiedot:



Taulukossa näkyy sarjojen suurimmat erot. A4-sarjan APU:t sisältävät kaksi ydintä vaihtelevilla nimellisnopeuksilla ja Turbo Core -nopeuksilla jonka lisäksi niistä löytyy 240 Radeon-ydintä, jotka toimivat 444 MHz:n kellotaajuudella. A6-sarjassa on neliytiminen prosessori sekä 320 Radeon ydintä 400 MHz:n kellotaajuudella. Ylimmässä A8-sarjassa on myös neljä ydintä ja 400 Radeon-ydintä, jotka toimivat 444 MHz:n taajuudella.



Kannattaa huomioida, että kaikki kannettaviin tarkoitetut mallit on merkitty 35 ja 45 watin TDP-arvoilla. Tulevat työpöytämallit kasvattavat TDP:n 65 - 100 wattiin. Koko A-sarjan osalta prosessorin kellotaajuudet vaihtelevat 1,4 GHz:tä aina 2,9 GHz:n saakka ja näytönohjaimen nopeuksien odotetaan vaihtelevan 400 ja 600 MHz:n välillä. Koska kannettaviin tarkoitettujen A8-mallien näytönohjaimet jäävät enimmillään 444 MHz:n, ilmeisesti työpöytämallien osalta päästään kuitenkin jopa 600 MHz:n saakka.

AMD käyttää kahta erillistä sirua koko sarjassa. Yhtiö kutsuu neliytimistä mallia Llano 1 -nimellä ja se koostuu 1,45 miljardista transistorista. A8-sarjan prosessoreissa on käytössä koko piisirun teho. A6 perustuu samaan siruun, mutta osa toiminnoista on poistettu käytöstä, jotta on saavutettu 320 Radeon-ydintä 400 mahdollisesta. Kaksiytiminen siru on Llano 2, joka koostuu 758 miljoonasta transistorista. Ensimmäiset A4-sarjan APU:t ovat kuitenkin leikeltyjä ja keinotekoisesti rajoitettuja Llano 1 -siruja, mutta pienempi ja halvempi versio on tulossa myöhemmin kulujen vähentämiseksi. AMD aikoo käyttää samoja siruja myös työpöytämalleissa, joten sielläkin tullaan näkemään Llano 1 ja 2 siruja.

AMD:n kannalta on mielenkiintoinen ratkaisu, että yhtiö päätti tuoda myyntiin vain kaksi- ja neliytimisiä APU-malleja. Koska useampi malli on merkitty samaan enimmäislämpöarvoon, A6-sarjan prosessorit saattavat jopa päihittää A8-mallin tietyissä prosessoria kuormittavissa tilanteissa. Koska pienempi näytönohjain kuluttaa vähemmän tehoa, prosessorille saattaa jäädä enemmän kellotusvaraa toimia pidempään korkeammille kellotaajuuksilla Turbo Coren avulla. Kellotaajuudet ovat joka tapauksessa niin lähellä toisiaan, että perinteiset prosessorin suorituskykymittaukset antavat pakostikin hyvin samanlaisia tuloksia. AMD toivoo selvästi, että erot näytönohjainten suorituskyvyssä erottelevat A6- ja A8-sarjojen mallit toisistaan. On itse asiassa hieman yllättävää, että A6 ei ole kolmen ytimen malli.

Kellottajille on luvassa huonoja uutisia: Llanon kertoimet on lukittu eikä luvassa ole avoimia Black Edition -malleja.

Sijoittuminen ja hinnoittelu



AMD ei antanut mitään tarkempia tietoja prosessoreiden varsinaisesta hinnoittelusta, vaan tarjoaa arvioituja hintaluokkia, johon Llano-pohjaiset kannettavat tulevat sijoittumaan. Laitevalmistajat tietysti hinnoittelevat tuotteensa itse, eli AMD:n arviot ovat erittäin summittaisia. Jos AMD:n taulukon lukemissa on mitään perää, A-sarjan APU:t saattavat tuoda muutoksia nykyisiin hinnoittelumalleihin. Pelkästään Radeon-ydinten määrää arvioimalla AMD:n Llano tarjoaa alle 700 dollarin kannettaviin graafista suorituskykyä, jota ei ole aiemmin nähty tässä hintaluokassa. Suorituskyvyn voi pian todeta itse testien tuloksista, mutta kukaan on tuskin erityisen yllättynyt siitä, että 400 Radeon-ytimellä varustetut A8-sarjan APU:t päihittävät Intelin HD Graphics 3000 -ohjaimet kirkkaalla erolla pelikäytössä.

Dual Graphics

Llano-APU:n Radeon-ytimet voivat toimia yhteistyössä erillisten Radeon-näytönohjainten kanssa huolimatta niiden erilaisista ominaisuuksista.

Ajatuksen tasolla se kuullosta mahtavalta, mutta siihen sisältyy myös perustavanlaatuisia ongelmia, joihin pian pureudutaan. Siihen liittyen AMD on tehnyt markkinointiratkaisun, joka tulee luultavasti aiheuttamaan hämmennystä vähemmän teknisten käyttäjien joukossa. Useamman GPU:n kokoonpanot saavat oman Radeon-mallinumeronsa, joka perustuu APU:n ja erillisen näytönohjaimen yhdistelmään kuten seuraavasta taulukosta näkyy:





Selvennetään asiaa esimerkillä: jos kannettava on varustettu A6-sarjan APU:lla (joka sisältää 6520G-näytönohjaimen komponentit) ja erillisellä Radeon HD 6490M-ohjaimella, yhdistelmää kutsutaan Radeon HD 6545G2 -nimellä.

Se kuulostaa hyvältä nimeämiskäytännöltä useassakin mielessä. Ensiksikin G2-merkintä kertoo, että kokoonpano käyttää useita grafiikkaytimiä. Ostajalle muodostuu myös kuva odotettavissa olevasta suorituskyvystä kun toinen grafiikkapiireistä on nopeampi kuin toinen. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että asiakkaan odottama suorituskyky ei välttämättä toteudu niissä tilanteissa, joissa molempia grafiikkapiirejä ei pystytä hyödyntämään, jolloin suorituskyky tipahtaa pienimmän yhteisen nimittäjän tasolle. Kuten tulevissa testeissä näkyy, AMD:lla on vielä ajureissaan parannettavaa, ennen kuin jo nimettyjen mallinumeroiden mukaiseen suorituskykyyn päästään todellisuudessa.

Muistituki

Llanon kaksikanavainen muistiväylä ei tarjoa erityisiä yllätyksiä. FS1-pohjainen kannettaviin tarkoitettu alusta tukee enintään kahta SO-DIMM-muistikampaa (yksi kanavaa kohti) ja työpöydille tarkoitettu FM1-kantainen versio tukee neljää SO-DIMM-kampaa (kaksi per muistikanava). Työpöytäversioon voi asentaa enintään 64 GB DDR3-1866-muistia, mikä antaa kaistanleveydeksi 29,8 GB/s ja kannettaviin tarkoitettu alusta tukee enintään 32 GB DDR3-1600-muistia eli kaistanleveys on enimmillään 25,6 GB/s.

Tämä pätee kuitenkin vain A6- ja A8-sarjan APU:iden tapauksessa. A4:n ohjain on rajoitettu enintään 1333 MT/s -tasolle. Jännitteiden suhteen alusta tukee DDR3-1333-muistia 1,35 voltin jännitteellä, vaikka käytännössä siinä toimivat myös 1,5 voltin DDR3-muistit 1333 tasolta 1866 MT/s -tasolle.

Muistiarkkitehtuuriinkin palataan myöhemmin. Koska asia kuitenkin jo tuli puheeksi, on hyvä mainita, että GPU:lla on suora kaista muistiin, joka tarjoaa täyden 29,8 GB/s kaistanleveyden, jonka DDR-1866 mahdollistaa. AMD mainitsi, että erillinen vain GPU:n käyttöön tarkoitettu muisti ja GDDR5-tuki ovat mahdollisia parannuksia tulevissa versioissa. Yhtiössä ollaan hyvin tietoisia siitä, että muistista johtuvat pullonkaulat ovat myrkkyä grafiikkajärjestelmille. Siitä huolimatta AMD kertoo ylpeänä, että Llano tarjoaa neljä kertaa enemmän muistikaistaa GPU:n ja muistin välillä verrattuna aiempiin integroituihin ratkaisuihin kuten 880G:n. Lisäksi Llano poistaa latenssit ja tehonkulutuksen, jotka aiheutuvat näytönohjaimen integroimisesta emolevylle.

Southbridge on nykyään Fusion Controller Hub

Sabine-alusta koostuu kahdesta osasta ja APU on yhdistettävä Fusion Controller Hub -järjestelmään (FCH). FCH tarjoaa laajemmat I/O-toiminnot samaan tapaan kuin Intelin käyttämä Platform Controller Hub. Tarjolla on kaksi erilaista mallia. Kalliimpi A70M FCH sisältää USB 3.0 -tuen ja tarjoaa neljä USB 3.0 -porttia, 10 USB 2.0 -porttia ja kaksi USB 1.1 -porttia. A60M on halvempi versio 14 USB 2.0 -portilla ja kahdella USB 1.1 -portilla eikä se tue ollenkaan uutta USB 3.0 -standardia.



Muilta osin nämä keskittimet ovat identtisiä. Molemmat tarjoavat SATA 6 Gb/s -tuen, toisen sukupolven PCIe-väylät, integroidun DAC:n VGA-liitäntää varten sekä integroidun kellopulssigeneraattorin kuten P67/H67.

Näyttö ja I/O-tuki

Näyttö ja I/O-osuudet ovat yksi Fusion-APU:n monimutkaisimmista osista. Tarjolla on yhteensä 32 PCIe-kaistaa. Kaksi neljäkaistaista linkkiä on käytetty DisplayPort- DVI- ja HDMI-liitäntöjen liittämiseen. Seuraavat 16 kaistaa (jotka on jaoteltu nelikaistaisiin linkkeihin) käytetään ulkoisen näytönohjaimen liittämiseen ja ne voidaan puolestaan jakaa kahdeksi x8-kaistaiseksi linkiksi, jos haluaa käyttää CrossFire-kokoonpanoa. Sen jälkeen jää vielä kahdeksan kaistaa muihin tarkoituksiin.



Loput kaistat on jaettu kahdeksi nelikaistaiseksi linkiksi, joista toista kutsutaan nimellä Unified Media Interface ja joka on yhdistetty Fusion Controller Hubiin ja toinen kaista on tarkoitettu paljon kaistaa vaativille lisälaitteille, jotka muutoin kuormittaisivat FCH:ta. Siihen voidaan liittää esimerkiksi erillisiä massamuistiohjaimia, PCI Express -pohjaisia SSD-asemia tai usean portin gigabit-tason verkkokortteja.