Mistä on Ivy Bridget tehty?

Intelin strategian mukaan Ivy Bridge on pitkälti samankaltainen Sandy Bridgen kanssa, taatakseen helpomman ja nopeamman siirtymän 22 nm prosessilla valmistukseen.

Jokaisella ytimellä on 32 Kt L1-käskymuistia sekä 256 Kt L2-välimuistia. Lisäksi neliytimisillä malleilla on maksimissaan 8 Mt L3-tason jaettua välimuistia. Latenssit vaikuttavat olevan Sandy Bridgen tasoa, ja välimuistin muistikaista on samalla tasolla.

Intel väittää IA-ytimien saaneen muutamia parannuksia jotka parantavat suorituskykyä joissain tapauksissa. Yrityksen edustajat eivät syventyneet tarkemmin näihin parannuksiin, ja mainitsivat vain että puolisen tusinaa ominaisuutta ytimissä ja kuusi parannusta muistikontrollerissa ja välimuisteissa parantaa IA-suorituskykyä. Voimme kuitenkin helposti testata tämän asettamalla vastakkain 3,5 Ghz Core i7-3770K:n ja Core i7-2700K:n ilman Turbo Boostia.







Ivy Bridgeltä lyhentää noin kolme sekuntia Lame, iTunes ja PDF -testien kestoa. Tämä ero on selvästi pienempi kuin Sandy Bridgen ja Nehalemin välinen ero, mikä olikin odotettua.

On síis selvää jo tässä vaiheessa, ettei Ivy Bridgen IPC-parannukset ole itsessään tarpeeksi hyvä syy Sandy Bridge -käyttäjille päivittää uuteen suorittimeen.

Intel on lisännyt myös pari tietoturvaominaisuutta: Digital Random Number Generator -käskyn ja Supervisor Mode Execution Protection -ominaisuuden.



DRNG on standardien mukainen ja tarjoaa laadukkaan ja suorituskykyisen entropialähteen, jota käytetään kryptografia-avaimen luonnissa. Sovellus voi siis käyttää DRNG:tä ja saada hyviä satunnaislukuja jopa 2-3 Gb/s nopeudella. Käsky on tarjolla käyttöjärjestelmätason lisäksi myös käyttäjätason sovelluksille.



SMEP sen sijaan pyrkii estämään suojattujen resurssien käytön riittämättömillä oikeuksilla varustetuilta prosesseilta. Se estää siis supervisor -tilassa toimivan koodin ajon käyttäjä-tilan muistisivuilla.