Nopea johdatus 3D:hen

(Seuraava pätkä on kopioitu aiemmin julkaistusta englanninkielisestä Wall-Sized 3D Gaming, Just like The Theaters Do It –artikkelista. Jos olet jo lukenut sen, niin jatka hyvillä mielin seuraavalle sivulle.)

Ihmisen kyky aistia maailma kolmiulotteisena johtuu binokulaarisesta näöstämme, meillä on siis kaksi silmää. Kumpainenkin silmä havaitsee kohteen hieman eri asennosta ja näköhavainto lähtee suoraan aivoihin, joka yhdistää nämä kaksi eri havainto yhdeksi kuvaksi, josta syntyy lopulta kolmiulotteinen aistimus. Tämän ansiosta pystymme tehokkaasti määrittelemään kuinka kaukana tai lähellä jokin esine sijaitsee. Koska molemmat silmät tuottaa kuvan eri kulmasta, niin puhumme stereoskooppisesta näöstä.

Nokkela tapa demota stereoskooppista näköä seuraava koe (älä mieluusti katso tietokoneen ruutua päin). Sulje ensin vasen silmäsi ja laita oikeanpuoleinen kätesi noin kymmenen senttimetrin etäisyydelle oikeanpuoleisesta silmästä. Nyt liikuta hieman kättäsi. Tee nyt sama temppu molemmat silmät auki. Huomaat varmaan jo selvän eron syvyysaistimuksessa. Syynä on juuri se mistä yläpuolella jo puhuimme eli eri kuvakulmat.



Tämän opittuamme ymmärrämme varmasti, että avain 3D-näytön kehittämisessä on pysty tuottamaan molemmille silmille erilainen kuvakulma samasta tilanteesta. Tämä on hieman ongelmallista, sillä televisioissa ja elokuvateattereissa ei ole kuin yksi näyttö/kangas. Miten voisimme saada aikaan näissäkin tilanteissa erilaisen kuvan silmille?

Yllättävää kyllä, ongelmaan on keksitty jo monta ratkaisua. Yksi tällaisista on vanhat punasiniset silmälasit. LCD-ruutujen tapauksessa tutkitaan runsaasti 120 Hz:n tekniikkaa, josta on tulossa kovaa vauhtia de facto standardi 3D-näyttöjen rakentamisessa.