Blu-ray 3D -formaatti

Seuraavalla sivulla tarkastellaan tarkasti Blu –ray 3D –tekniikan tärkeimmät kohdat. Lisätietoa aiheesta löydät täältä.



Blu-ray 3D –tekniikan määritykset julkaistiin virallisesti joulukuussa 2009. Määritelmässä eri kuvat tuotetaan silmille käyttämällä MVC-kodekkia (multiview video coding).

Uusi kodekki on laajennus jo olemassa olevalle AVC-kodekille, jota käytetään tavallisen kuvan tuottamiseen Blu-ray-soittimissa. MVC poikkeaa siinä AVC:stä, että siinä kulkee kaksi videovirtaa: yksi tavalliselle kuvalla ja yksi syvyyskuvaa varten. Tavallinen kuva on kaksi ulotteista H.264-videota, mutta syvyysvaikutelman luova video ei ole täysin riippumatonta kuvaa, sillä se voi säätää peruskuvan kaistankulutusta ja sisältää tiedon eroista, joilla kolmiulotteinen kuva saadaan aikaiseksi.

Tällä tavoin on saavutettu kaksi tärkeää asiaa: ensinnäkin, Blu-ray 3D –levyt ovat yhteensopivia vanhempien Blu-ray-soittimien kanssa, mitkä toistavat levyltä vain tavallisen kaksiulotteisen videon. Toiseksi, syvyyskuva säästää kaistaa koska se ei sisällä koko videovirtaa. Ainoastaan kuvakulmaerot siirtyvät tässä virrassa, jolloin kaistaa ei tarvitse varata kaksinkertaista määrää tavalliseen videoon verrattuna, mutta puolitoistakertaisen kylläkin (n. 60 Mb/s).

Parasta on kuitenkin, että mikä tahansa x2-nopeuksinen (tai nopeampi) Blu-rayta tukeva optinen asema pystyy lukeamaan Blu-ray 3D –levyjä. Edes aseman firmwarea ei tarvitse päivittää. Ensimmäisen sukupolven (x1) Blu-ray-asemien omistajille kuitenkin käy köpelösti, sillä heidän asemansa ovat aivan verkkaisia

On tärkeää huomata, että Blu-ray 3D on kehitetty näyttöagnostikkoja ajatellen. Sinun ei siis välttämättä tarvitse omistaa AI:tä (alternate-frame-sequencing) tukevaa 120 Hz:n televisiota, kun DLP TV tai polarisoitu näyttö voivat toimia yhtä hyvin. Näistä hieman myöhemmin.

Siirtykäämme nyt tarkemmin käsittelemään yhteensopivia näyttöjä.