Virkistystaajuus ja stereoskooppinen 3D

Valtaosa markkinoilla olevista näytöistä toimii 60 Hz virkistystaajuudella. Virkistystaajuus on perujaan vanhoista CRT-näytöistä, joiden piti sylkeä elektronikatodiputkesta kuvaa ruudulle riittävän nopeasti, jotta syntyisi illuusio pysyvästä kuvasta. LCD-näytöillä samaa ongelmaa ei ole, vaan pikselit pysyvät päällä kunhan niille syötetään virtaa. Pikseleitä on kuitenkin muutettava jos haluaa ruudulle liikettä, ja valtaosa nykypaneeleista tekee tämän päivityksen 60 kertaa sekunnissa.



Noin 16 millisekunnin välein päivittyvä kuva saa aikaan jo kiitettävän illuusion sulavasta liikkeestä, mutta se ei kuitenkaan ole silmän erotuskyvyn ulkopuolella, vaan lisähertseistä on hyötyä. Subjektiivinen sulavuus riippuu monesta tekijästä, ja siinä missä elokuva voi näyttää sulavalta 24 Hz virkistystaajuudella, pelikäytössä tämä on yleensä ala-arvoinen ruudunpäivitysnopeus. Vertailua 30 FPS:n ja 60 FPS:n välillä voi tehdä esimerkiksi tällä sivustolla. Lisäksi YouTube on myös alkanut esittää videoita 60 FPS:n nopeudella, jos käytössä on tuettu selain ja 60 FPS nopeudella tallennettu video.

120 Hz näyttöjä on ilmestynyt markkinoille viime vuosina, joskaan niiden tarkoituksena ei ole ollut pelkästään sulavampi pelikuva. Stereoskooppinen 3D on ollut Avatar-elokuvan julkaisusta lähtien ollut puheenaiheena myös pelien osalta. 3D-efekti voidaan toteuttaa usealla eri tekniikalla, mutta aktiivilaseilla toteutettuna se vaatii kaksinkertaisen virkistystaajuuden, sillä kuva on päivitettävä molemmille silmille 60 Hz taajuudella, ja aktiivilasit näyttävät kerrallaan vain yhden silmän näkökentän.



3D ei kuitenkaan ole ottanut tuulta alleen ja markkinointi on siirtynyt korkeamman virkistystaajuuden käyttöön peleissä ilman 3D-efektiä. 120 Hz ja 60 Hz näyttöjen ero on jo huomattavissa työpöydällä hiirtä liikuttaessa, mutta suurin hyöty siitä saadaan nopeatempoisissa peleissä. Luonnollisesti myös näytönohjaimelta vaaditaan suorituskykyä, sillä jotta korkeammasta virkistystaajuudesta olisi hyötyä, myös pelin FPS:n on oltava samaa luokkaa.

Televisiopuolella useita malleja markkinoidaan satojen hertsien nopeudella toimiviksi, mutta tätä ei kannata purematta niellä. Käytännössä nämä sadat hertsit saavutetaan erilaisilla liikeinterpolointitekniikoilla, mutta ne eivät vastaa natiivia 120 Hz paneelia. Signaaliin lisätään kahden alkuperäisruudun väliin niiden välimuoto. Tämä ei toimi yhtä hyvin reaaliaikaisessa sisällössä, sillä seuraava ruutu ei ole vielä tiedossa, joten on joko käytettävä ennustavia tekniikoita ja/tai lisättävä syöttöviivettä. Sama pätee interpoloinnin lisäksi liikesumeuden lisäämiseksi kuvaan. Osassa uusista pelinäytöistä on käytössä myös liikesumeuden vähennystekniikoita. Niistä kerrotaan lisää artikkelin myöhemmässä osiossa.

Tällä hetkellä uusimmat pelikäyttöön suunnatut korkean virkistystaajuuden mallit toimivat lähes poikkeuksetta 144 Hz taajuudella. Ero 120 Hz ja 144 Hz välillä on jo lähes huomaamaton, joten sen suhteen valinta kannattaa tehdä muiden ominaisuuksien perusteella.