Dynaaminen kontrasti, kirkkaus, gamut ja taustavalaisu

Dynaaminen kontrasti on vasteajan ohella toinen markkinointimiesten lempitermi. Sillä viitataan näyttöjen kykyyn muuttaa taustavalaistuksen voimakkuutta dynaamisesti, millä on tietysti vaikutusta kontrastiin. Siinä missä OLED-paneelien kontrasti on teoriassa ääretön mustan ollessa mustaa, LCD-paneelien kontrasti riippuu paljolti taustavalaisusta. Jos taustavalo sammutetaan kokonaan, saadaan massiivisia 1:N kontrastilukemia, joita näyttöjen valmistajat ilmoittelevat mainoksissaan.

Käytännössä dynaamisen kontrastin mittaukselle ei ole mitään standardia, eikä näyttöjen dynaamisen kontrastin toimivuus käytännössä ole aina yhtä ruusuista kuin annetaan olettaa. Tästä syystä valmistajien ilmoittamat dynaamiset kontrastilukemat voi surutta jättää vaille huomiota. Samoin näytön ostettua dynaaminen kontrasti –ominaisuutta voi vapaasti kokeilla, mutta todennäköisesti se ei tule jäämään päälle ensimmäisen kokeilun jälkeen. Tästä huolimatta dynaamisella kontrastilla on oma arvonsa, eikä staattista kontrastiakaan kannata katsoa sokeasti. Pelkkä kokonaan mustan ja valkoisen näytön välinen kontrastiero ei anna välttämättä oikeaa kuvaa näytön kontrastista normaalikäytössä.

Kontrastiin vaikuttaa myös katseluolosuhteet ja ihmissilmän sopeutuminen. Tarjolla on esimerkiksi 6500K bias-valoja. Näytön taakse asennettava bias-valo auttaa rajoittamaan pupillin laajentumista hämärässä, ja näin ollen näytön kontrasti vaikuttaa paremmalta. Lisäksi valaistus auttaa ehkäisemään silmien rasitusta.


Bias-valaistu jälkikäsittelyasema Dolby referenssimonitorilla

Näyttöjen staattiset kontrastiarvot voi karkeasti arvioida jo käytetyn paneelityypin perusteella. TN ja IPS -paneelit (ja sen verrokit PLS/AHVA) yltävät keskimäärin 1000:1 maksimikontrastiin, mutta vaihteluväli voi olla kohtuullisen suuri riippuen mallista ja asetuksista. Vertical Alignment (VA) -tyypin paneelit tarjoavat näyttöjen osalta parasta kontrastia, uusien AMVA-mallien ollessa kontrastispeksiltään 3000:1, ja joidenkin erikoismallien 5000:1. Käytännössä ero ilmenee selvästi syvempänä mustan sävynä, mistä on paljon iloa erityisesti elokuvien katselussa sekä tietysti peleissä.

Kirkkaus on yksi jossain määrin hyödyllisistä ominaisuuksista näytössä, mutta se riippuu pitkälti käyttöympäristöstä. Siinä missä kännykässä tai kannettavan näytössä kirkkaus on todella tärkeää valaistusolosuhteiden takia, työpöytänäytöllä ongelma ei ole yhtä suuri. 3D-käytössä kirkkaudella on kuitenkin suurempi merkitys lasien tummentaessa kuvaa. Sama pätee myös pelinäytöistä löytyviin liikesumennusta vähentäviin tekniikoihin, kuten BenQ Blur Reduction, Eizo Turbo 240 tai Nvidia ULMB.



Gamut on enimmäkseen ammattilaisille suunnattu termi, jolla ilmoitetaan näytön väriavaruuden laajuus. Tätä varten on useita standardeja, joista kuluttajat törmäävät useimmin sRGB ja Adobe RGB –termeihin. Adobe RGB –väriavaruudella varustettu näyttö on poikkeuksetta suunnattu kuvankäsittelykäyttöön, ja käytännössä vain ammattilaisten on tarpeellista miettiä Adobe RGB –väriavaruuden kattavan näytön hankkimista. Peruskäytössä väärin kalibroitu AdobeRGB-näyttö voi tuottaa ongelmia, kuten ylisaturoituneen kuvan.

Laajempi väriavaruus pystyy teoriassa esittämään luonnossa ihmissilmin havaittavat värit paremmin. Asia sekoitetaan joskus näytön bittisyvyyteen ja värisävyjen määrään. sRGB-väriavaruudessakin on oikeasti ääretön määrä värisävyjä, mutta näyttöpaneeli kykenee esittämään vain rajatun määrän niistä sen bittisyvyydestä riippuen. Käytännössä laajemman gamutin omaavat näytöt käyttävät yleensä myös korkeamman bittisyvyyden paneeleita, mutta nämä eivät ole liitoksissa toisiinsa. Laajemman värisyvyyden esittämiseen tarvitaan parempi taustavalaistus, nykyään käytössä on yleensä GB-LED.


Ihmissilmän erottama väriavaruus harmaalla, sRGB-väriavaruus väritettynä

Taustavalaisu

Tällä hetkellä uudet näytöt valaistaan lähes poikkeuksetta LED-tekniikalla, mutta vielä joitain vuosia sitten käytössä oli CCFL-kylmäkatodivalaistus. LED ei välttämättä tarjoa parempaa kirkkautta tai kuvanlaatua, mutta LED-taustavalaistut näytöt ovat CCFL-malleja ohuempia, ja yleensä myös energiatehokkaampia. LED-taustavalaistuksesta on olemassa useita variaatioita, joista yleisin näytöissä on reunavalaistus valkoisilla WLEDeillä. Tällä saadaan aikaiseksi ohuita näyttöjä kohtuuhintaan, mutta samalla se tuo ongelmia kuten valovuotoa näytön reunoilla ja muita taustavalon epätasaisuuksia.



Tulevaisuudessa myös työpöydälle tulee OLED-paneeleilla varustettuja malleja, joissa ei ole erillistä taustavalaisua, sillä OLED-tekniikassa pikselit valaisevat itsensä. Näin ollen mustasta saadaan täysin mustaa sammuttamalla pikseli, siinä missä reunataustavalaisulla tämä ei ole mahdollista. Työpöytänäyttöjen osalta joudumme kuitenkin toistaiseksi tyytymään reunataustavalaisulla toimiviin malleihin.