Parasta Tom’s Hardwaressa: Aloittelijan opas emolevyn valintaan

Artikkelin kirjoittaja: Manu Pitkänen | 0 kommenttia

Ulkoasu


Nyt kun meillä on jonkinlainen käsitys emolevyn osista, niin voimme keskittyä siihen miten ne vaikuttavat emolevyn ulkoasuun. Esimerkiksi alla olevassa Asuksen emolevyssä on tehty muutama erinomainen ratkaisu ja toisaalta pari hölmöäkin.


Emolevyn ulkoasussa tärkeintä on komponenttien väliin jäävän tyhjän tilan riittävyys. Yllä olevan emolevyn tapauksessa suuren näytönohjaimen asentaminen ylimpään (sininen) PCIe-kantaan tarkoittaa sitä, että tila jää näytönohjaimen takana niukaksi ja DIMM-paikkojen lukot on hankala laittaa kiinni. Ongelma olisi ollut helppo ratkaista siirtämällä muistipaikkoja ylemmäksi (kuvassa oikealle). Sittemmin Asus on julkaissut emolevyjä, joissa ei muistien kiinnittämiseen enää tarvita alareunan lukkoja.

Alempi PCIe-paikka onkin sitten tarina erikseen. Sen takaa löytyy neljä SATA-porttia, joista kaksi (punaiset) voi jäädä näytönohjaimen jäähdytysratkaisun taakse piiloon. Näin käy etenkin pitkien näytönohjainten kanssa, kuten esimerkiksi ATIn Radeon HD 5850:llä tai Nvidian GeForce GTX 260:lla. Pitkät näytönohjaimet estävät vielä lisäksi pääsyn siniselle ATA/100-liittimelle, mutta tässä tapauksessa liitin on käännetty 90 asteen kulmaan joten ongelmaa ei synny.

Nykyajan huippuemolevyissä SATA-portit ovat suunnattu samaan tapaan kuin yllä olevassa kuvassa ATA-liitin, joten niihin pääsee käsiksi, vaikkei yläpuolella olisikaan riittävästi tilaa. Näin emolevyyn saa asennettu erittäin pitkän näytönohjaimen, mutta ongelmia tulee koteloiden suunnalta. Nykyaikaisissa koteloissa on asemateline, joka saattaa tulla eteenpäin suunnattujen SATA-porttien tielle. Kalliimmissa kotelomalleissa tämäkin on otettu huomioon.

Yllä olevassa emolevyssä on yhteensä seitsemän laajennuskorttipaikkaa, monissa muissa emolevyissä niitä voi olla kuusi tai viisi. Asus on onnistunut tässä niin, että se on sijoittanut pienen PCIe x1 –paikan kaikkein ylimmäksi, joten se ei aiheuta ongelmia vastakkaisella puolella oleviin DIMM-muistipaikkoihin. Piirisarjan suuret jäähdytysratkaisut voivat joissain tilanteissa aiheuttaa ongelmia.

Yläreuna on pyhitetty ATX12V/EPS12V –lisävirtapaikalle, koska sinne virtajohto on helppo viedä ilman että se pääsee kosketuksiin prosessorijäähdyttimen tuulettimen kanssa.

Suuremmat 20- tai 24-pinniset ATX/EPS-virtapistokkeet tulee olla sijoitettuna emolevyn etureunaan, jolloin niihin pääsee käsiksi helposti oli virtalähde sitten kotelon ylä- tai alakulmassa. Etureunassa se ei häiritse laajennuskorttipaikkoja tai prosessoria. Joissain halvoissa emolevyissä pistoke löytyy prosessorin ja takapaneeliliitäntöjen välistä. Tällaista emolevyä emme suosittele kenenkään kokoonpanoon, oli emolevy muuten kuinka hyvä tahansa.

Nykyään Serial ATA (SATA) –kaapeleita voidaan käyttää niin optisten asemien kuin kiintolevyjen (tai SSD-asemien) liittämiseen emolevyyn, joten SATA-portit olisi hyvä löytyä mahdollisimman läheltä etureunan keskiosaa. Yllä oleva kuva on otettu sellaiselta ajalta, jolloin SATA-portteja hyödynnettiin lähinnä kovalevyissä, kun optisista asemista löytyi vielä hidas Ultra ATA –liitintä.

Paras paikka etupaneelin audioliitännän sijainnille on takapaneelin audiopistokkeiden takana, mutta tämä paikka on yleensä täynnä kaikkea muuta. Siksi audioliitännälle hyvä paikka on laajennuskorttipaikkojen edessä, aivan emolevyn takareunassa, johon usein USB- ja FireWire-liitännätkin sijoitetaan. Etupaneeliliitäntöjä ei pitäisi koskaan laittaa alareunaan, koska kaapelit eivät tahdo yltää sinne asti. Jos tämä epämukavuus löytyy muuten varteenotettavasta emolevystä, niin silloin kannattaa tutkia paremmin kotelon kaapeleiden pituuksia.

Viimeisenä asiana otamme pöydälle tuulettimille tarkoitettujen liitäntöjen määrän ja sijainnin. Kuvan emolevyssä nämä asiat on tehty juuri oikein. Prosessorituuletimen liitäntä on lähellä DIMM-paikkoja ja yksi liitäntä löytyy läheltä takapaneelia, jonne usein sijoitetaan tuuletin lämpimän ilman poistoa varten. Etualareunasta sen sijaan löytyy vielä kolmas liitäntä etupaneeliin sijoitettavaa viileää ilmaa imevää tuuletinta varten. Northbridgen läheisyydessä sijaitsee myös yksi paikka piirisarjan aktiivijäähdytystä varten. Kaksi tuuletinta viileän ilman imemiseen ja yksi lämpimän ilman poistamiseen on meidän mielestä hyvä järjestelmä. Ylimääräisiä tuulettimia voi tietysti kiinnittää virtalähteen virtapistokkeisiin, mutta tällöin emolevy ei pysty ohjaamaan niiden kierrosnopeuksia, vaan säätäminen täytyy tehdä tarvittaessa käsin.

Kommentoi artikkelia