Kokostandardit

ATX-standardi suunniteltiin alun alkaen AT-standardin korvaajaksi, koska jälkimmäisessä havaittiin puutteita. Samalla uusi standardi toi mukanaan ylimääräisiä parannuksia. Ensinnäkin AT-standardissa prosessorikanta sijaitsi lisäkorttipaikkojen takana, jolloin pitkien korttien asentaminen koneeseen olisi erittäin hankalaa. ATX-standardista löytyy myös takapaneeliliitännät. ATX:ssä on otettu paremmin huomioon ilmankierto kotelon sisässä.


Pienemmistä edistyksistä ehkä kaikkein tärkein oli power-on-ominaisuuden lisääminen emolevylle. Se mahdollisti tietokoneen itsenäisen sulkeutumisen sekä wake-on-ringin, wake-on-LANin, ajastetun käynnistymisen ja sulkeutumisen sekä tietokoneen käynnistämisen näppäimistön näppäintä painamalla.

ATX-standardin johdannaiset perustuvat suorittimen sijoittelun kannalta samaan suunnitteluun kuin ATX. Lisäkorttipaikkojen määrässä on kitsasteltu, jolloin emolevyjä on mahdollista lisätä pienikokoisiin koteloihin. Johdannaisstandardeihin kuuluvat muun muassa microATX ja FlexATX. Useimmat Shuttle-tyyppiset PC-koneet käyttävät Flex-ATX:n muunnosta, jossa on kolmen lisäkorttipaikan sijaan kaksi. Tämän ansiosta emolevyn pituus on saatu pienennettyä 20 senttiin (AMD standardisoi myöhemmin 20 cm:n DTX-koon). VIA pienensi vielä lisää emolevyn kokoa ja tuloksena oli 17 senttinen mini-ITX, jossa korttipaikkoja on vain yksi.


Yllä olevassa kuvassa verrataan eri ATX-johdannaisten kokoeroja ja niissä olevien lisäkorttipaikkojen lukumäärää. Kuten kuvasta voi päätellä pienemmän kokostandardin emolevy mahtuu mukavasti isommalle standardille tarkoitettuun koteloon.