AMD myöntää, että geometrialla on väliä

Kun Nvidia kertoi lehdistölle ensimmäisiä tietoja Fermin peliominaisuuksista, se painotti pääasiassa geometrian merkitystä. Nvidian mielestä nykyaikaisten grafiikkaydinten varjostinyksiköissä on suorituskykyä enemmän kuin tarpeeksi, ja me olemme siitä samaa mieltä. Lippulaivamallien testauksessa on pakko käyttää resoluutioita, joita useimmat eivät edes kykene käyttämään tai käyttää useamman näytön kokoonpanoja, jotta saadaan korteille tarpeeksi rasitusta. Call of Dutyssa ei ehkä vielä nähdä fotorealistisia versioita vastustajien alavatsan sisäelimistä, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

Ikävä kyllä kolmioiden määrä näkymää kohden ei ole pysynyt kehityksen vauhdissa. Vuoristomaisema saattaa olla erittäin aidon näköisen heinikon ja tuulessa heiluvien puiden peittämä, mutta ympäristön itsensä syvyyserot ovat edelleen selvästi erottuvan geometrisia eikä ollenkaan luonnollisia. Nvidia päätti ratkaista asian PolyMorph-moottorillaan, joka on käytännössä jokaiseen Shader Multiprocesor –yksikköön sisäänrakennettu tesselaatioyksikkö. Se helpottaa suorituskyvyn skaalausta, kunhan kehittäjät alkavat hyödyntää DirectX 11 –version kykyä tehdä näkymistä geometrisesti monimutkaisempia.





Tuohon aikaan AMD:n vastaus asiaan oli, että sen oma tesselaatioyksikkö oli erittäin kilpailukykyinen Nvidian rinnakkaistetun toteutuksen kanssa. Unigine Heaven -testi kuitenkin todisti tilanteen olevan toisin. Myöhemmin HAWX 2 –pelin muodossa nähtiin tosielämän esimerkki Nvidian arkkitehtuurin paremmasta skaalautuvuudesta (ei kuitenkaan niin paljon kuin olisimme Nvidian hehkutuksen perusteella odottaneet).

Radeon HD 6900 –sarjan avulla AMD pyrkii kuromaan geometrisen suorituskyvyn välimatkaa umpeen. Kun yli vuosi sitten ensimmäisen kerran näimme Radeon HD 5870 –mallin ja tutustuimme tekniikkaan jota AMD kutsuu kaksiosaiseksi rasteroijaksi, havaitsimme se itse asiassa olevan rasteroija kaksinkertaiselle määrällä Scan Conversion –yksiköitä, jotka nostivat pikselisuorituskyvyn 32 kappaleeseen kellojaksoa kohti. 6900 sarja työntää edelleen 32 pikseliä kelloa kohti rasterointilaitteistaan. Uudessa arkkitehtuurissaan AMD kuitenkin käytännössä tuplasi geometrialohkon (joka käsittelee Transform-, Setup- Backface Culling – ja Tesselaatio-toimintoja) ja lisäsi mukaan hieman kuormitusta jakavaa laitteistoa parantamaan skaalautuvuutta. Loppupeleissä Cayman hoitelee kaksi kolmiota kellojaksoa kohti, kun Cypress (5800-sarja) ja Barts (6800-sarja) käsittelevät yhden. Lisäksi AMD toi mukaan ominaisuuden, joka siirtää ylimääräisiä verteksejä näyttömuistiin kortin oman välimuistin täyttyessä, mikä on erittäin mahdollista kun puhutaan korkeista tesselaatiosuhteista.



Miten tämä kaikki vaikuttaa suorituskykyyn? Aloitetaan samalla synteettisellä Unigine-testillä, jota on käytetty myös aiemmissa artikkeleissa:







Tuloksista näkyy, miten hyvin uudet kortit pärjäävät kun tesselaatio ei ole käytössä. 6970 päihittää jopa Nvidian GeForce GTX 580 –mallin. AMD:n kortit kuitenkin kärsivät hidastumisesta, kun tesselaatiosuhdetta kasvatetaan, jopa siihen pisteeseen asti, että GeForce GTX 480 voittaa kaksi 6850-korttia.





Pelkkien ruudunpäivitysnopeuksien taakse katsomalla käy kuitenkin selväksi, että vaikka Radeon HD 6900 –sarja tuntuu skaalautuvan paremmin vanhaan 5800-sarjaan verrattuna, Radeon HD 6800 –sarjaan tehdyillä muutoksilla on kuitenkin enemmän merkitystä, sillä HD 6870 on AMD:n ehdokkaista voittaja. AMD:n kannalta se tarkoittaa kuitenkin sitä, että ikävä kyllä Nvidian lähestymistapa mahdollistaa paremman skaalauksen.





6900-sarja ei pärjää sen paremmin HAWX 2 –pelissä, joka on itse asiassa ainut tähän asti julkaistu peli, jossa tesselaatiota käytetään realismin lisäämiseen. Radeon HD 6970 ja 6950 jäävät jonon hännille GeForce GTX 570 ja 470 –mallien taakse.



Skaalautumista esittelevä taulukko on kuitenkin mielenkiintoinen. Vaikka Radeon HD 6970 häviää kaikille Nvidian korteille, sen skaalautuvuus on silti lähes samalla tasolla kilpailijoiden kanssa ja Radeon HD 6950 pärjää vieläkin paremmin.

Mielenkiintoista on myös se, että Nvidian GeForce-korttien skaalautuvuus ei noudata käytössä olevien PolyMorph-yksiköiden määrää. Kaikki kortit jumittuvat 73 prosentin tietämille kun tesselaatio on käytössä. Tämä hyytyminen on mitä luultavimmin se syy, miksi AMD:n kortit lähes tavoittavat kilpailijansa.