Loppupäätelmät

On sanomattakin selvää, että tämän tuotejulkaisun ympärillä sattuu ja tapahtuu paljon. Sandy Bridge -julkaisuun liittyy paljon hyvää kuin huonoakin. Aloitetaan huonoilla, jotta artikkeli saadaan lopetettua iloisiin kaneetteihin.

Uudet prosessorit kompastuvat ylikellotusominaisuuksissa. Tehokäyttäjien kannalta ainoa todellinen vaihtoehto Sandy Bridge -prosessoreista on niiden K-mallit. Tässä ei sinäänsä ole mitään vikaa ja onhan Intelin hinnoittelupolitiikkakin muuttunut ratkaisevasti vuoden aikana. Vuosi sitten ainoa lukittamaton prosessori maksoi 999 dollaria, mutta nyt lukittamattomia prosessoreita saa jo 200 ja 300 dollarilla. Huono kellottuvuus ja valinnanvapauden puute (Core i3) karistavat paljon Intelin uskottavuutta tehokäyttäjien silmissä.

Tilanne graafisessa suorituskyvyssä on myös omituinen. Kaikista 14 mallista kaksi sopii hyvin tehokäyttöön erillisen näytönohjaimen kanssa. Loput 12 mallia sopivat paremmin peruspelaamiseen tai HTPC-kokoonpanoihin.


Mutta miksemme ole vakuuttuneita uusien Sandy Bridge -prosessoreiden suorituskyvystä? Markkinoilla olevat Lynnfield- ja Clarkdale-pohjaiset prosessorit tarjoavat jo nyt erinomaista suorituskykyä verrattuna AMD:n vastineisiin. Intel on onnistunut uuden teknologian kehittämisessä ja suorituskykyä on onnistuttu kohentamaan entisestään Sandy Bridge -prosessoreiden kohdalla.

Olen Quick Sync -ominaisuuden suuri ihailija. AMD:lla tai Nvidialla ei ole tällä hetkellä mitään vastaavaa tekniikkaa, jolla ne voisivat haastaa Intelin. Tällaista ominaisuutta ei ole myöskään näillä näkymin tulossa hetkeen. Jos työskentelet paljon videonmuokkauksen tai transkoodauksen parissa, niin Sandy Bridge -prosessorin hankkimisessa voi olla järkeä ajankäytöllisistä syistä. Intelille pitää antaa kunnia siitä, että se on onnistunut saamaan ohjelmistokehittäjiä Quick Syncin taakse jo tässä vaiheessa.

Jos minun pitäisi valita Sandy Bridge -prosessoreista yksi tietty malli ystäväni uuteen kokoonpanoon, niin valintani olisi Core i5-2500K. Sen suorituskyky AMD:n mallistoon ja muihin Intelin prosessoreihin verrattuna on huomionarvoinen, varsinkin kun sitä ei ole hinnalla pilattu (200 dollaria). Core i5-2500K kiertää Sandy Bridgen kehnot ylikellotusmahdollisuudet kerroinlukittamattomuuden avulla.


Tämä on vasta toinen kerta kahden ja puolen vuoden sisällä kun annan prosessorille ostosuosituksen (Recommended Buy), mutta voitte olla varmoja että odotan jo innolla mitä AMD:m Bulldozer-arkkitehtuurilla on sanottavaa Intelin uutuuksille.

(Käännetty artikkelista Intel’s Second-Gen Core CPUs: The Sandy Bridge Review (kirjoittaja: Chris Angelini