System Agent ja Turbo Boost 2.0

System Agent

System Agent ei ole käytännössä mitään muuta kuin Intelin keksimä nimi prosessorin alijärjestelmälle, jota tähän asti on tavattu kutsua ytimen ulkopuoleksi (uncore). Siihen kuuluvat siis kaikki ne osat, joita ei voida yhdistää suorittimen ytimiin tai grafiikkamoottoriin.


System Agentiin kuuluvat siis kaksikanavainen muistinohjain (joka tukee virallisesti korkeintaan 1333 MHz:n muisteja), 16 toisen sukupolven PCIe-väylää tukeva ohjain, DMI ja virranhallintayksikkö, joka vastaa monien muiden toimenpiteiden ohella Turbo Boostin toiminnasta.

Turbo Boost 2.0?

Turbo Boostista puheen ollen, Sandy Bridge -prosessoreissa teknologia on päivitetty toiseen sukupolveen.

Turbo Boost 1.0:ssa oli kyse siitä, että se kellotti käytössä olevia ytimiä, jos moniydinprosessorin kaikkia ytimiä ei rasitettu. Kellotus on mahdollista, koska käyttämättömät ytimet eivät lisää lainkaan lämmöntuottoa. Tällöin käytössä olevia ytimiä voidaan ylikellottaa juuri sen verran kuin se prosessorin virallisen TDP-arvon mukaan on mahdollista.

Turbo Boost 1.0:n älykkyys perustuu ytimien lämpötilaan, virran- ja tehonkulutukseen ja käyttöjärjestelmän tiloihin. Kellotusta kuitenkin rajoittavat valmiiksi ohjelmoidut rajat, eikä näiden rajojen ulkopuolisille kellotaajuuksille voi päästä vaikka se lämpötilan puolesta voisikin olla mahdollista.



Turbo Boostin toiminta ei ole vastannut aivan todellisuutta, sillä prosessori ei lämpiä välittömästi. Lämpötila kasvaa hiljalleen kun lepotilassa ollutta prosessoria aletaan rasittamaan. Turbo Boost 2.0 mahdollistaa sen, että tehonkulutus alkaa pienentyä vasta kun lämpötila kasvaa tietyn rajan yli.

Turbo Boost 2.0 ei kuitenkaan mahdollista prosessorin maksimi Turbo-taajuuden ylittämistä. Jos sinulla on esimerkiksi 3,4 gigahertsin taajuudella toimiva Core i7-2600K, jonka suurin Turbo-taajuus on 3,8 gigahertsiä, niin prosessori ei vakiona toimi nopeampaa kuin 3,8 gigahertsiä. Turbo Boost 2.0:ssa vain on kyse siitä, että prosessori tikittää aiempaa kauemmin korkeammalla Turbo-taajuudella. Vasta kun prosessori lämpiää tarpeeksi, alkaa kellotaajuus laskemaan.

Valitettavasti uudistuksen hyötyjä on vaikea mitata. Inteliltä kuitenkin kerrottiin, että ominaisuusparannuksen myötä prosessorin reagoivuus muutoksiin paranee. Oma mielipiteeni on, että työpöytä käytössä uudistuksella ei ole minkäänlaisia vaikutuksia käytännössä.

Mobiilipuolella ominaisuudella voi jo olla enemmän käyttötarkoitusta, koska siellä kellotaajuudet ovat tavallisesti alempia virransäästön vuoksi.



Mobiilipuolta enemmän koskettelee myös Sandy Bridge -prosessoreiden ominaisuus, joka mahdollistaa lämpöbudjetin (TDP) jakamisen prosessori- ja grafiikkaytimien kesken. Aiemmin julkaistuissa Arrandale-prosessoreista löytyi tämä sama piirre, mutta Sandy Bridge -prosessorit tuovat sen ensimmäistä kertaa työpöytäkoneisiin. Intelin mukaan 3D-laskennassa virranhallintayksikkö priorisoi grafiikkaydintä, koska sillä on enemmän vaikutusta graafiseen suorituskykyyn kuin prosessoriytimillä.