Grafiikka: Esittelyss HD Graphics P3000

Aiemmissa aihetta käsittelevissä arvioissa (erityisesti sivu seitsemän) en ole erityisemmin kehunut Intelin työpöydille esittelemiä integroituja grafiikkaratkaisuja, sillä niiden toteutus on paikoitellen käsittämättömän huonoa. En ymmärrä ollenkaan miksi K-sarjan prosessorit toimitetaan integroidulla HD Graphics 3000 -näytönohjaimella. Kukaan kerroinlukitsemattomasta prosessorista ylimääräistä maksava ei välitä pätkääkään onko mukana integroitu näytönohjain. Silti kerroinlukituissa Core i3-, i5- ja i7-malleissa on vain vanhempi HD Graphics 2000, jossa suoritinyksiköiden määrä on rajoittunut kuuteen (toisin kuin uudemmassa, jossa niitä on 12).

Onneksi kuitenkin Intelin työasemaosastolla on toimittu järkevämmin. Kaikissa neljässä Xeon E3-12x5-sarjan prosessorissa on käytössä GT2-pohjainen ratkaisu, joka on merkitty P-etuliitteellä, mikä tarkoittaa HD Graphics P3000-mallimerkintää. Laitteiston kannalta se on tasan sama näytönohjain kuin ilman P-merkintää. Miksi sitten edes kehittää uusi mallinimi? Intelin mukaan yhtiö suunnittelee nimenomaan työasemakäyttöön optimoituja muutoksia näytönohjaimen ajureihin.

AMD ja Nvidia harrastava molemmat samaa. Molemmat yhtiöt kehittävät yhtä näytönohjainarkkitehtuuria kerrallaan, joka on tarkoitettu sekä kannettaviin, työpöydille ja ammattilaiskäyttöön. Sen jälkeen laitteistoa ja ajureita viritellään hieman käyttötarkoituksesta riippuen. FirePro- ja Quadro-ajureilla työasemanäytönohjaimet erotetaan muista malleista. Nyt myös Intel on ryhtymässä samaan.

Intelin mukaan tämän tuloksena Xeon E3-12x5 -prosessorilla varustettu työasema on kilpailukykyinen verrattuna halvimpiin erillisiin näytönohjaimiin kuten esimerkiksi Nvidian 150 dollarin hintaiseen Quadro FX 580 -malliin. Jos väite pitää paikkansa, Intelin integroidut näytönohjaimet saattavat muodostua hyväksi säästötavaksi, jolla yritysluokan työasemien hintaa saadaan alaspäin.



Suurin huolenaiheemme on kuitenkin se, että AMD:lla ja Nvidialla on pitkä kokemus tällä osa-alueella. Molemmat tietävät, että on tärkeää säilyttää läpinäkyvyys sen suhteen mitkä sovellukset hyötyvät näytönohjaimista ja mille sovelluksille laitteet on erityisesti hyväksytty. Molemmilla yhtiöillä on lista yhteistyökumppaneista. Jos olet esimerkiksi Mayan parissa työskentelevä ammattilainen, AMD:n tai Nvidian sivuilta löytyy Autodeskin nimenomaisesti hyväksymät ajuripaketit.

Intelin osalta tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta tässä bisneksessä. Sen sivuilta ei löydy listaa (ainakaan minä en löydä) sovelluksista, joille ajurit on optimoitu. Ainut tieto mitä onnistuin Inteliltä nyhtämään, oli ajureiden optimointi Autodeskin AutoCAD 2011 -ohjelmistolle, Bentleyn MicroStation -ohjelmistolle sekä Adoben Photoshopille. Ilmeisesti työn alla on muitakin optimointeja, mutta Intel ei ollut halukas keskustelemaan niistä.
Ilman kunnollista ja kattavaa listaa tuetuista sovelluksista, ammattilaisen on mahdotonta tietää onko HD Graphics P3000 -näytönohjaimesta mitään hyötyä verrattuna perinteisiin työpöytäversioihin. Kuten seuraavista testeistä näkyy, Core i7 - ja Xeon-mallit suoriutuvat identtisesti niissä tapauksissa, joissa Intel ei erityisesti ole optimoinut ajureitaan.




Tässä on Bentley Microstation -ohjelmiston testitulokset ajettuna kolmella eri kokoonpanolla. Kuten tuloksista näkyy, P3000-versio päihittää työpöytäversion vain muutamissa alakohdissa.

Ennen kuin Intel ottaa paremmin mallia kilpailijoiltaan, en usko ammattilaisten ottavan HD Graphics P3000 -ohjaimia erityisen vakavasti. Samat käyttäjät, jotka ovat valmiita maksamaan tuesta ECC-muistille, haluavat luultavasti olla varmoja, että 150 dollarin säästö näytönohjaimessa ei aiheuta tuhansien dollareiden kustannuksia myöhemmässä vaiheessa.